Perhoja ja Perhokalastusta Afrikan mantereella

Tänään tuli 10 vuotta Afrikassa täyteen, joten siitä ilosta kokosin tällaisen pienen raapaisun afrikkalaisen perhokalastuksen historiaan. Tämä on osittain julkaistu myös Perhokalastajat.net -palstalla.

Afrikka on kiehtova manner, jossa suuret kontrastit; päivän loputon valo ja yön pimeys, kuivuus ja rankkasateet, samaan aikaan koetut hetket onnea ja elämän rajallisuuden läsnäolo ja niin edelleen kulkevat käsi kädessä ja tekevät elämän mielenkiintoiseksi. Luonto on upea ja sen monimuotoisuus yksin Tansaniassa rannikon koralliriutoista ja mangrovemetsistä Kilimanjaron juuren sademetsiin ja aukeiden maiden hiekkaan ja savanniin kaikkine eläimistöineen ovat olleet innoittajina ties kuinka moniin "avariin luontoihin". Myös kalastajalle Afrikka on tarjonnut ja tarjoaa edelleenkin paljon.

Victoriajärven kalastajia Kisumussa Keniassa 1950 -luvulla.

Kuva kirjasta: The Yearbook and Guide to East Afrika, 1958

Afrikassa perhokalastuksella on pitkä historia, luonnollisestikin varsin vahvasti brittikolonialismin tuomisina. Etelä-Afrikassa ensimmäinen perho-opas Dumaresg W. Manningin “Trout Fishing in the Cape colony” ilmestyi jo vuonna 1908, suomalaisittain vertaillen kuusi vuotta ennen ensimmäistä suomenkielistä perho-opasta - A.E Salmelaisen Urheilukalastusta - ja väliin mahtui vielä kaksi muutakin perho-opasta.

Tämä on siinä mielessä kiinnostavaa, että vielä vähän tuota ennen ei alueella tunnettu koko taimenta. Kolonialisteilla ei kulkenut mukanaan pelkkä kalastustapa, vaan myös kalalajit. W.Wardlaw Thompson totesikin: “..etenkin jos kolonialistilla virtaa brittiverta, näyttää, ettei hän voi asettua uuteen maahan ilman, että monet eläimistä ja kasveista ovat kotimaastaan seuranneet mukana..”

Britit olivat saaneet istutettua taimenen Australiaan ja Uuteen Seelantiin jo 1850 -luvun paikkeilla kuljettamalla mätirasiat laivoissa jäihin pakattuina. Vuonna 1875 Mr Campell hankki Britanniasta (Windsor Castle jne.) taimenen ja lohen mätiä ja kuljetti ne Etelä-Afrikkaan, mutta istutus epäonnistui. Sen jälkeen toteutui useita sinnikkäitä yrityksiä: mäti laivoilla satamaan, josta härkävankkureilla tai junalla mätirasiat ja 100 kg jäitä sisämaahan pitkienkin taipaleiden taakse, kuten Mr. Ellis, joka lähes onnistui, mutta jäiden jatkuva lisääminen istutuspaikan veteen keskeytyi, kun hän lopulta uupumuksesta nukahti ja herättyään mäti oli mennyttä. Lämpöshokki tappoi monet yrityksistä. 1890 -luvun alkupuolella lopulta onnistui. Kirjolohi vuorostaan onnistuttiin istuttamaan vuonna 1897. 

Muitakin kalalajeja kulki siirtomaaisäntien matkassa. Jo 25 vuotta ennen lohikaloja oli karppi ja seipi (tai joku muu särkikala "dace") tuotu Etelä-Afrikkaan. Ahven seurasi perässä, ensimmäiset yritykset olivat vuonna 1896, mutta istutus onnistui vuonna 1915 ja uudelleen vuonna 1926. 

Etelä-Afrikasta taimenkantaa siirrettiin jo 1900 - 1930 -luvuilla myös naapurimaihin, kuten Rhodesia (Zimbabwe), Nyasaland (Malawi) ja Basutoland (Lesotho)

Vanha taimensuvanto Tansaniassa Meru -vuoren juurella

Merkittäviä paloja Itä-Afrikkaa oli Brittien siirtomaina 1960 -luvulla tapatuneisiin itsenäistymisiinsä saakka. Suurempien yhteiskunnallisten vaikutusten ohella se näkyy myös kalakannassa ja perhokalastuksessa. Keniaan ensimmäiset erät taimenta ja kirjolohta saapuivat vuonna 1905 Britanniasta. Keniaan perustetusta kasvattamosta lajit siirrettiin myös Ugandan ja Tanganyikan (Tansania) ylänköalueilla useampiin jokiin ja puroihin. Tansaniaan taimen ja kirjolohi istutettiin pääosin 1930 -luvulla ja amerikkalaista alkuperää oleva puronieriä vuonna 1954. Istutukset kohdistuivat monille ilmastoltaan viileämmille alueille, kuten Kilimanjaron, Meru-vuoren ja Usambara-vuoriston alueiden puroihin. Vuoden 1958 Itä-Afrikan matkailuopas mainosti taimenen kalastusta mm. Kilimanjaron vuoristoalueen puroissa. Yhdeltä mainituista taimenpuroista kirjoitinkin jo aiemmin blogijutun. 

Kalastusmahdollisuuksia Keniassa1958 Itä-Afrikan matkaoppaassa.

Muitakin lajeja kuin taimenta ja perhopostimerkkejä

 Doradon väriloistoa

Toki Afrikka tarjoaa muutakin perhokalastettavaa, kuin taimenet. Yellowfish, Bass, Tigerfish, Tilapia, Niilinahven ja monet muut lajit olivat jo varhain myös perhokalastajien saaliina. Kaksi valtamerta tarjoavat myös melkoiset mahdollisuudet salttipuolen kalastukseen. Kalalajien määrä Afrikassa on uskomaton. Yksin Tanganyika -järvessä ui satojen, jos ei tuhansiin yltävä lajien kirjo.

Ehkä yksi kiinnostava perhokalastuksen merkkipaalu on, että ensimmäinen perhoja esittelevä postimerkkisarja julkaistiin Afrikassa. Transkein (Etelä-Afrikka) 1980-luvun alun viisi merkkisarjaa olivat ensimmäiset lajissaan. Yksittäisiä perhokalastusta esitteleviä merkkejä on julkaistu ennemmin, ainakin yksi luxemburgilainen merkki.

Etelä-Afrikkalainen Barry Kent perusti 1979 Transkein alueelle perhotehtaan, joka työllisti jopa 360 paikallista ihmistä. Tehdas todetaan yhdeksi tuon ajan suurimmaksi työllistäjäksi koko Transkeissa ja siksi perhot saivat tilaa myös postimerkeissä. Tehdas tuotti lähteiden mukaan "miljoonia perhoja". Yhä edelleenkin Afrikassa toimii perhonsitomoja, ainakin Etelä-Afrikassa ja Keniassa.

Perhoja Afrikasta

Tässä on joitain Afrikkalaisia perhoja. Sitä mukaan, kun saan sidottua, lisään tarkemmat esittelyt muistakin perhoista tälle sivustolle

1. Carter's Pink Lady 

Erittäin yksinkertainen Pink Lady -perho Etelä-Afrikan taimenpuroilta. 

Perhon höyhenmateriaali ruskea kana on ollut ja on

Afrikassa helposti saavutettava materiaali; 

kanoja kaikissa väreissään on aika lailla joka pihalla. 

Taff Price antaa perhon ohjeen kansainvälisessä perho-oppaassaan mainiten:

"olen käytellyt perhoa myös omissa lähivesissäni (briteissä) eikä 

perho ole siellä käyttäytynyt huonommin, kuin muutkaan perhot."

Koukku 8-10, 

Pyrstö ja häkilä: ruskeapilkullista kananhöyhentä, 

Runko: pinkki silkki.

 2. African Belle 
(esitelty erikseen täällä)

Koukku: Uppoperhokoukku (esim 12 - 10)

Pyrstö: Kultafasaanin tippet

Runko: 2/3 punainen dubbin (hylje tms) ja 1/3 keltainen dubbing

Kierre: kapea hopeakierre

Häkilä: Helmikanan pilkullisesta höyhenestä

Siipi: kaistaleet sinisorsan siipipeilin valkokärkisestä osasta 

(kuten esim. Heckham Peckham -perhossa)

 3. Walker's Killer 

Etelä-afrikkalaisen Lionel Walkerin 1950 -luvulla 

kehittämä perho jatkaa suosiotaan Afrikan mantereella, 
etenkin Etelä-Afrikassa, 

mutta se saa peliaikaa myös muualla. 

Perho jäljittelee erilaisten vesihyönteisten toukkavaiheita, 

kalanpoikasta ja sudenkorennon toukkaa 

perhon koosta riippuen. Siiven rakenne on poikkeuksellinen, 

siihen sidotaan kummallekin puolelle kolme kolmen höyhenen nippua, 

eli yhteensä 18 peltopyyn höyhentä.

Pyrstö: Musta Orava

Runko: Punainen tai oranssi chenille

Siipi: 3 x 3 peltopyyn selkeällä keskusjuovalla kuvioitua häilähöyhentä.

Sidotaan n. 1/3 runkoa ja sen jälkeen 3 pienintä höyhentä puolelleen,

taas jatketaan muutama kierros chenilleä 
ja 3 keskikokoista höyhentä puolelleen 

jatketaan chenilleä, päätellään se niin, että pikähkölle päälle jää tilaa

 ja suurimmat 3 höyhentä kiinnitetään puolelleen.

4. Kenya Bug  
(esitelty erikseen täällä)

Koukku: 12 - 8

Lanka: Musta
Pyrstö: Musta kukko / kana (toisinaan sininen helmikana)
Runko: Musta villa, reilusti eteenpäin paksuneva, 

alle voi lisätä painotuksen tarpeen mukaan
Kierre: Ohut soikea hopea
Häkilä: Musta kukko tai kana (toisinaan myös sininen helmikana)

5.    Taddy  

sammakon nuijapäätä jäljittelevä yksinkertainen perho:

Koko perho mustaa oravankarvaa. 

Nippu oravankarvaa sidotaan koukun varren etuosaan 
tyvestä kiinni osoittamaan silmukan yli, langalla voi vielä
paksuntaa sidoskohtaa suuremman pään aikaansaamiseksi.
Karvanippu taivutetaan taakse 
(käytä esim. mehupillistä leikattua holkkia tai sopivaa putkea)
ja sidotaan ison "nuijapään" takaa kiinni ja sidoskohta lakataan.

6. RAB

Suosittu ottiperho Etelä-Afrikasta.
(Ohjeet tarkemmin omassa jutussaan täällä)


7. DDD - Duckworth's Dargle Delight

Perho, joka mainitaan Etelä-Afrikan parhaaksi pintaperhoksi.
(Tarkempi esittely perholle omassa jutussaan täällä)

Lähteet:
(Lisään lähdeluettelon mahd.pian.)