Tämä on kooste erilaisia perhonsidontavinkkejä etenkin perinteisiä uppoperhoja ajatellen. Käyn tekniikoita ja materiaaleja läpi niiden sidontajärjestyksessä. Päivitän sivua pikkuhiljaa.
Mittasuhteet:
Perhoja on sidottu monin eri tavoin ja erilaisia "oikeita" mittasuhteita siiven, pyrstön ja häkilän pituuksille on monia. Seuraavassa kuvan mittasuhteet ovat melko yleisen sidontatavan mukaan.
Perhoissa esimerkiksi jäljittelykohde voi muuttaa mittasuhteita huomattavastikin. Eri sitojillakin käsiala vaihtelee, kuten aloituskuvan alkuperäisen Cairn's Fancyn huomattavan pitkä pyrstö osoittaa. Mittakaava on hyvä lähtökohta, mutta siihen ei tule liiaksi lukkiutua.
Hela ja perä
Jos perhoon tulee hela/perä, pohjusta koukun varsi suunnilleen koukun kärjen kohdalle ja kiinnitä siihen tinseli (tai silkki). Perinteisissä uppoperhoissa koukun koosta toki riippuen helaan toimii yleensä melko kapea litteä kulta- tai hopeatinseli.
Kiedo tiiviillä kierroksilla hela tarpeeksi alas koukun mutkalle ja palaa takaisin. Kiinnitä samaan paikkaan, kuin mistä alotitkin. Sen jälkeen sidonta jatkuu osittain tinselin päälle koukun väkäsen kohdalle/tai kohtaan josta koukun varsi alkaa kaareutua. Näin sidoskohta jää rungon alle piiloon ja hela on kestävä.
Jos perhoon tulee hela ja perä, esimerkiksi kulta + punainen silkki, hela tehdään kuten edellä ja silkki kiedotaan nyt tinselin päälle niin, että sen taakse tinselikierroksia jää tarpeeksi näkyviin helaksi.
Pyrstö
Perhon pyrstö voi olla esimerkiksi nippu siikasia tai kaistaleet hanhen hartiasulkaa, ankan siipisulkaa tai muuta vastaavaa levysiiven tapaan.
Kaistaleet hanhen hartiasulkaa tai ankan siipisulasta sidotaan pyrstöksi vastaavalla tekniikalla kuin levysiipikin.
Jos pyrstö tehdään irtosiikasista, kuten häkilähöyhenen siikasista tai kultafasaanin tippet-siikasista, nippu pysyy tiiviinä kimppuna, kun ensimmäistä pyrstön kiinnityskierrosta kiedottaessa nippua pidetään kuvan mukaisesti noin 45 asteen kulmassa koukkuun nähden ja sen jälkeen annetaan pyrstön kääntyä koukun varren suuntaiseksi sidonnan edetessä.
Katso että pyrstö asettuu keskelle koukun varren päälle ja osoittaa suoraan taakse päin.Vinkki on esitelty Orviksen sidontaoppaissa.
Runko:
Sekä silkki- että tinselirunkojen pohjalle kannattaa sitoa mahdollisimman tasainen alusrunko. Sekä alusrunkoa että varsinaista tinseli- tai silkkirunkoa voi tasoittaa painelemalla sitä kevyesti lusikan kuperalla pohjalla.
Muista jättää riittävä tila häkilälle ja päälle.
Leveä metallitinseli tai sitä vastaavat muovitinselit viistotaan, jotta rungosta tai kierteestä tulee kauttaaltaan siisti. Itse suosin ylempää tapaa, jossa tinselin päähän jätetään pieni levennys, jolloin tinseli ei niin helposti karkaa sidoksesta runkoa kiedottaessa. Tämä vähentää pikaliiman tarvetta sidonnassa. Vinkki on esitelty ainakin Jacqueline Wakefordin kirjassa ”Fly Tying Technigues” (1985)
Rungon sitomisessa kannattaa hyödyntää penkin rotaatiota, jolloin sidoskohta on koko ajan silmien edessä nähtävillä.
Ohuet mylar-tinselit ja osan ohuista metallitinseleistäkin voi sitoa kaksinkertaisiksi rungoksi, eli kiinnittää tinseli ensin rungon etuosaan, sitoa taakse pyrstön tyveen ja takaisin eteen, jolloin rungosta tulee kaksinkertainen. Tällainen runko kannattaa vahvistaa kierteellä, ettei se pääse purkautumaan.
Silkkirungon teen melkein aina kaksinkertaiseksi. Silkin kiinnitän rungon etuosaan, kuten kuvassa ja vien senjälkeen sidontalangan silmukan luo ja teen puolipolvisolun, jotta sidos ei purkaudu. Sen jälkeen laitan sidontalangan spigotinpitimeen lepäämään kuvan mukaisesti. Sitten kiedon silkin mahdollisimman ohuena ja tsaisena levynä penkin rotaation avulla (eli pyöritän perhoa, en silkkiä) ensin taakse pyrstön tyveen ja takaisin eteen. Tee pyrstön tyvi huolella, ettei sidontalankaa jää näkyviin.
Samoin dubbauksen teen
yleensä kaksinkertaiseksi eli edestä taakse ja takaisin eteen.
Materiaalin dubbaaminen lankaan vaihtelee pitkälti materiaalin laadun ja
halutun lopputuoksen mukaan. Ohuemmat materiaalit, kuten pehmeä
pohjavilla ja villa dubbautuu vahattuun sidontalankaan sellaisenaan,
karkeammat materiaalit dubbaan lenkkiin, mutta nämäkin aina tilanteesta
riippuen.
Lopuksi harjaa dubattu runko vaikkapa kuvan mukaisella tarranauhasta ja jäätelötikusta tehdyllä dubbausharjalla.
Myös valmista runkoa voi tasoitella vastaavasti kuin alusrunkoa. Pienempiin perhoihin hyvä työkalu tasoitteluun on ompelutarvikkeista löytyvä kuvan mukainen ratkoin (ylinnä). Pinsettien välissä kevyseti puristaen voi myös tasoitella runkoa. Alimmainen työkalu on dubbauskampa, jolla saa raaputeltua pohjavillaa dubbausmateriaaliksi karvapalasta.
Kierre
Kierremateriaalin pyrin kiinnittämään aina koko rungon pituudelta koukun varren alalpuolelle.
Kierteestä saa tasaisimman hyödyntämällä penkin rotaatiota vastaavasti, kuin yllä kuvassa runkojenkin kiertämisessä.
Perinteinen kierteiden määrä on pariton: 3, 5 tai 7 kierrettä, ja tarkoitus on, että kummallakin kyljellä on yhtä monta kierrosta. Joillain sitojilla Tenon perhoissa on yleensä 4 kierrosta kierrettä.
Häkilä
Häkilän voi varsin usein kietoa sopivasta kanan, kukon tai peltopyyn höyhenestä tai mikä reseptissä mainitaankin. Kostutetuilla sormilla kevyesti vetäen voi häkilän "puolittaa" kuvan mukaisesti.
Jos materiaali on liian pitkää sellaisenaan kideottavaksi, sidon häkilän kolmesta pienestä nipusta, ensin alle keskelle ja sen jälkeen vielä pienet kimput edellisen kummallekin puolelle sivuille, kuten kuvan perhossa on tehty ennen siiven kiinnitystä.
Siipi
Jos olet aikeissa sitoa useampia perhoja samaa mallia, kannattaa etenkin naitetut levysiivet rakentaa ensin koko perhosarjaa varten. Tässä on odottelemassa kasa Coloner Fuller -perhon siipipareja hanhen hartiasulasta leikatuista kaistaleista naitettuina.
Hyvälaatuinen ankan siipisulka on ihanteellinen materiaali siipiin.
Leikkaa kaistaleet aina mahdollisimman symmetrisistä sulista ja samalta kohtaa
Leveä levysiipi menee sidontavaiheessa suhteellisen helposti poimuille. Siipeä kiinnitettäessä yksi tai kaksi lankakierrosta pelkän siipiaihion ympäri vähentää ongelmaa. Siipeä nostetaan hieman irti koukun varrelta. Lanka viedään siiven yli, sen jälkeen koukun ja siiven välistä, eli pelkän siiven ympäri kerran tai kahdesti, kuten kuvassa paksulla langalla on havainnollistettu.
Kun kierrokset ovat kohdillaan, pyöräytetään lanka vielä koukun ja siiven ympäri, tarkastetaan, että sidoskohta osuu haluttuun kohtaan perhon ”niskalle” ja sidosta aletaan varovasti kiristämään. Älä purista siipeä liian lujaa, jotta lanka pääsee kulkemaan ja siipi asettumaan. Liikaa puristettaessa siiven siikaset saattavat katkeilla. Kiristämiseen voi käyttää aluksi myös pelkkää spigotin omaa painoa ja tukea siipeä myös tyvipäästä spigottikäden sormilla.
Toisin kuin aiemmassa havaintokuvassa, sidoskohta on todellisuudessa etusormen ja peukalon välissä lähes näkymättömissä ja lankakierrokset ovat ihan vierekkäin ja siiven sidos alkaa heti häkilän takaa.
Tekniikka vaatii yleensä muutaman harjoituksen esimerkiksi huonolaatuisemmilla siipimateriaaleilla, mutta pidemmän päälle sillä saa siistejä siipiä. Tekniikka soveltuu parhaiten suoriin levysiipiin, eli ei kattolaskuisiin siipiin. Tämä tekniikka on esitelty muiden muassa Don Bastian Wet Flies -sivustolla.
Poimuja voi vähentää myös sidoskohdan kostuttamisella; etusormen ja peukalon päät kostutetaan ja sen jälkeen siiven kiinnityskohtaa pidetään hetken aikaa kosteiden sormien välissä. Omalla sidontapöydälläni on kuvan mukainen pieni lasikuppi, jonka märästä superlonista saa kostutettua sormet sopivasti siiven kostuttamiseen.
Siipeä sitoessa katso, että siiven kärjet ovat samalla tasalla ja kaistaleet ovat yhtä leveät.
Erilaisia siipiä:
Ylemmät perhot: Valkoinen levysiipi, jonka sivuille on sidottu kapeat punaiset kaistaleet, Harmaa levysiipi sorsan siipisulasta, valkokärkinen levysiipi sorsan siipipeilin sulasta.
Alemmat perhot: Teal eli tavi, harmaa levysiipi ja Mallard siipi taittamalla eli folded wing -tekniikalla.
Lisää vinkkejä siiven sidontaan seuraavista päivityksistä:
* Alexandran siipi riikinkukon miekkahöyhenestä
Pää
Pään muoto rakentuu koko sidonnan ajan ja erityisesti siiven kiinnityksen yhteydessä. Leikkaa siiven ylimääräiset tyvet aavistuksen viistosti (alasilmäisen koukun silmukan suuntaisesti) ja kiinnitä materiaalit napakasti, mutta turhia kierroksia välttäen. Loppuvaiheessa kiinnittäviä kierroksia ala jo muokkaamaan pään muotoa. Lopuksi muutaman kierroksen piilosolmu ja langan tyven tarkka katkaisu.
Lakkaa pää kaksi - kolme kertaa. Tarvittaessa ensimmäisen lakkauksen jälkeen lakan ollessa jo lähes kuivaa, voi päätä muotoilla vielä kevyesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti