Viimeisimpien viikkojen aikana olen kulutellut järjestelmällisesti pois sidontalaatikoihin pesiytynyttä sekalaista irtotavaraa, juuri sellaista höyhen sitä ja toinen tätä pussien pohjalla. Nyt oli vuorossa muutamat sekalaiset heikkolaatuiset hanhen hartiasulat. Ajattelin tehdä niistä joidenkin perinteisten päivänkorentojen hengessä uppoperhoja, tai ehkä paremminkin perhoja pintakalvoon. Yellow Sally ja Olive -väreihin näytti olevan materiaalia tarjolla, joten niitä sitten tällä erää.
Yellow Sally -perho jäljittelee perinteiseti hyvin keltasävyistä Chloroperla grammatica koskikorentoa (jonka yleinen kutsumanimi perhon nimi on). Perho jäljittelee varasti muitakin vaaleita korentoja. Yellow Sally on myös muuntunut vuosien varrella moneksi keltaiseksi yleisperhoksi aina ns. huoltoasemaperhosettien vakioksi varsin suurenakin sidoksena ja on nimenä jopa isojen bassiperhojen keltaisille versioille. Perhona se esitellään ainakin jo Richard Bowlkerin "The Art of Angling" (1746) -kirjassa versiona, jossa siivet ovat luonnonväristä keltaista kukon häkilää "koska värjättynä ei synny samanlaista kiiltoa (kuin esikuvassaan)", ehkä siis jonkinlainen ginger-sävy. Runkona on keltainen ja tummanruskea dubbing sekoitettuna ja keltainen häkilä.
Nykyinen tavallinen versio on esimerkiksi seuraava:
Koukku: nro 14 (pinta tai uppo)
Lanka: Esikonkeltainen tai vaaleankeltainen
Runko: Vaaleankeltainen villa, dupattuna ohuena kerroksena lankaan ja runkoa harjataan auki.
(Kierre: kultalanka)
Häkilä: Keltainen kukko (pinta- tai uppoperhohäkilä tarpeen mukaan)
(Siivet: Keltainen hanhi tai ankka)
Taittosiipiä sitomaan
Siiven viikaaminen tai taitteleminen (folded wing) on käyttökelpoinen tapa etenkin silloin, kun materiaali on ohutta, materiaalista ei löydy siipipareja tai myös silloin, kun halutaan siipi, jossa on kerroksellisuutta, kuten tässä nelisiipisen koskikorennon jäljittelyssä. Menetelmä on varsin yleinen mallardsiivissä ja olenkin sen jo kyseiseen käyttöön esitellyt (ks nro 3.), mutta se on oiva tapa hyödyntää myös heikkolaatuisia hanhen ja ankan höyheniä siiviksi. Samoin onnistuu myös siivet helmikanasta ja monista muista ohuista materiaaleista.
Vaikka edellä mainitussa päivityksessä tekniikka onkin jo kertaalleen esitelty, laitan sen tässä yksinkertaista päivänkorentojäljitelmää varten. Taittelukuvat kävin kuvaamassa ulkona auringonpaisteessa, siiven taitokset varsinaisessa sidontatilanteessa kannattaa tehdä huolella.
Tekniikka kaikessa yksinkertaisuudessaan on tällainen:
1. Erottele höyhenestä/sulasta sopivan kokoinen kaistale, josta siipi syntyy. Tässä aikomus on leikata jaetusta kohdasta höyhenen tyveenpäin suunnilleen siihen asti, missä siikasten latvat ovat vielä yhdessä.
2. Leikattu kaistale asetetaan pöydälle nurja, eli kiiltävä puoli ylöspäin. Itse tykkään muotoilla päikkärisiiveksi kaistaleen yllä olevalla tavalla, jolloin valmiissa siivessä yläreuna yltää pidemmälle kuin alareuna. (Vert. mallardsiipi nro 3, jossa pyritään oikaisemaan kärjet tasalle).
3. Nyt taitetaan kaistaleen toisesta reunasta 1/4 siipiaihion päälle.
4. Ja sitten toinen puoli vastaavasti, eli reunat on taitettu nyt kaistaleen keskelle.
5. Sitten taitetaan edellisessä kuvassa näkyvää "keskisaumaa" pitkin vielä kerran päällekkäin eli siipi on nyt viikattu nelinkertaiseksi. (Taite on kuvassa alaspäin). Siipi on nyt valmis sidottavaksi. Kuvassa taittelun jäljiltä ylöspäin oleva puoli tulee perhossa alaspäin ja sitä voi avata kevyesti koukun sivuille kattolaskuisuuden aikaansaamiseksi.
Näissä on hyödynnetty hyvin heikkolaatuisia höyhenmateriaaleja. Pyrstönä on 2 - 3 tasapitkää siikasta samaa materiaalia, kuin siipikin, dubattu runko, pitkähkö häkilä ja siipi em. tavalla. Oliivissa versiossa näkyy kuinka siipi avautuu neljäksi ohueksi siiveksi, keltaisessa puolestaan siipenä on hanhen höyhen, jossa kärjet eivät naitu juurikaan ja siipi on ennemminkin kimppusiipi/rullattu siipi. Huonommastakin materiaalista saa kalastusperhoja omaan rasiaan, tässä kesän retkiä odotellessa.
Eipä muuta kuin mukavaa kesää kaikille!
3.6.2018 Lisätty Yellow Sally osiota
VastaaPoista