Kauniina kesäpäivänä rantatöyräs kahisi, kun kirjolohi hyppäsi suoraan heinikkoon. Mitä se sieltä oikein tavoitteli? Vaikeaa tietää? Siniset neidonkorennot, monetkin eri hyönteiset ja myös veden pinnalla liikkuvat rantahämähäkit ja rantaheinikoissa saalistavat muut hämähäkit olivat ainakin nähtävillä olevia mahdollisia kirjolohen kiinnostuksen kohteita. Rannalla iso hämähäkki jolla on valkoiset ja ruskea raita selässä, on helposti havaittava eläin myös kalastajalle.
Muistin myöhemmin kalastuskauden jo päätyttyä nuo rannan kahinat ja hämähäkit ja päätin tehdä rantaraitulista jäljitelmän. Kyseessä on kookas hämähäkki, joka ei kudo verkkoa vaan saalistaa jopa pieniä kaloja ja nuijapäitä ravinnokseen. Se siis liikkuu ihan vapaaehtoisesti veden pinnalla ja äärellä.
Seuraavana kesänä perho, joka sai nimen Rantahämähäkki, pääsi koeuitolle. Ensimmäisellä uittokerralla jouduin hätistelemään pääskysiä, jotka yrittivät siepata veden pinnasta hämähäkkisidoksiani. Myös kalat kiinnostuivat hämähäkeistä.
Nyt parin aktiivisen "hämähäkkikesän" jälkeen on todettava, että perho on toiminut paremmin, kuin uskalsin toivoa. Viimeksi tänään rantahämähäkki sai varsin paljon huomiota kaloilta ja toi haaviinkin kaloja, vaikka päivä oli muutoin vähän vaikeampi kalastuspäivä. Saaliiksi otetun kalan vatsassa oli hyvin pieniä, 3-4 mm kokoisia, koppakuoriaisia ja muita hyönteisiä.
Iso hämähäkki on ilmeisesti ravintoa, joka kannattaa hotkaista talteen, vaikka olisi kuinka keskittynyt syömään pientä huttua. Rantahämähäkki on antanut kirjolohen lisäksi monessa eri vesistössä mm. harjusta ja muuta kalaa. Tarkempi juttu Rantahämähäkki -perhosta löytyy Perhokalastus -lehden numerossa 4/2022.
Kalastus rantahämähäkillä on helpoimmillaan rauhallista pintaperhokalastusta; heitetään perho veteen ja odotetaan kalan tärppiä. Pieni perhon heilautus voi edistää joskus tärppiä, joskus kala on tärpännyt, kun olen uittanut perhoa, kuin se olisi pintakalvossa rantaa kohti kulkeva hämähäkki. Iso pitkäjalkainen perho näkyy kaloille ja aiheuttaa usein reaktioita. Iso pintaperho sietää melko paksunkin perukkeen; esimerkiksi 0.18 on toiminut hyvin. Aremmille kaloille peruketta voi pidentää.
Perho kelluu foamirungon varassa. Olen silti rasvannut perhot Kinkillä tai vastaavilla kellunta-aineilla, jotta jalat myös pysyvät pintakalvossa esikuvansa mukaisesti.
 |
Rantahämähäkin alkuperäinen jalkamateriaali on emun vartalohöyhenen pitkät siikaset (höyhen, jossa on 2-3 cm pitkät siikaset). Emua tarhataan, mutta sen höyheniä on erittäin vähän saatavilla perhomateriaaliksi. Omatkin emuni olivat peräisin vuosien takaa emutarhalta, josta sain keräillä maahan pudonneita höyheniä. Emun höyhenissä latvaosan jäykät siikaset ovat parhaita hämähäkkeihin.
Emun siikaset voi korvata esim. urosfasaanin pyrstösulan pitkillä siikasilla. Silloin häkilän kietominen laskuvarjohäkilänä ei onnistu, vaan jalat sidotaan nippuina kummallekin sivulle ja levitetään sitomalla harottamaan hämähäkin ympärille.
Yllä kuvassa olevien perhojen jalat ovat melkein minimimittaisia ja varsin
pehmeitä, näilläkin on silti tullut kaloja. Aloituskuvassa mitoitus ja
materiaali ovat hyvät ja sitäkin pidempijalkaiset hämähäkit ovat
herättäneet kalojen kiinnostusta.
Huomioi perhoa sitoessa, että hämähäkin ruumis on melko pitkä ja kapea. Foamista ei kuitenkaan kannata tehdä liian korkeaa ja kapeaa ruumista, jolloin vaarana on, että perho kelluu kyljellään. Valkoinen ja ruskea foamiraita ovat käytönnössä vain perhon näkymisen vuoksi, kalastavuus on hyvä ilman selän raitojakin.
Rantahämähäkin sitominen
Rantahämähäkki
Koukku: Suoravartinen pintaperhokoukku koko 10 (esim. Mustad R50X-94845 tai TMC 900BL)
Lanka: Musta tai ruskea
Foamit: Alle n. 5-6 mm leveä perää kohti kapeneva kaistale mustaa /ruskeaa 3-5 mm foamilevyä sekä selän raidoiksi kapeammat kaistaleet valkoista ja ruskeaa hyvin ohutta foamilevyä. Pelkkä ruskea tai musta n. 5 mm foami käy myös. Valkoinen raita lisääperhon näkyvyyttä.
Runkoon alle: Ruskea strutsi tai ruskea pintaperhodubbing.
Häkilä: Emun vartalohöyhen tai vastaava, jossa tarpeeksi pitkät siikaset (2 – 3 cm) tai fasaanin pyrstösulan pitkiä siikasia.
1. Aloita sidonta pohjustamalla koukku ja kiinnittämällä foamit koukun perälle. Vie kiinnitys melko pitkälle koukun mutkaan. Kiinnitä ruskea strutsin siikanen ja kierrä siitä alusrunko perholle.
2. Käännä foamit takaruumiiksi ja kiinnitä vähän koukun keskikohdasta eteenpäin yksi foami kerrallaan hämähäkin takaruumiiksi ja sen raidoiksi. Foamien väleihin kannattaa laittaa pieni pisara pikaliimaa perhon kestävyyden parantamiseksi. Rantaraitulissa on kaksi kapeaa valkoista raitaa ja niiden välissä leveämpi ruskea raita. Sidon silti valkoisen foamin päällimmäiseksi perhon näkyvyyden parantamiseksi.
3. Katkaise foamit kuvan mukaisesti niin, että paksusta runkofoamista jää tolppa laskuvarohäkilätyyliin sidottavalle emuhäkilälle. Myös valkoista foamia voi jättää tolpaksi lisäämään näkyvyyttä.
4. Kiinnitä emun höyhen kuvan mukaisesti tolpan etupuolelle. Sidontakohta muodstaa samalla perholle eturuumista ja päätä.
5. Kierrä emun höyhenestä noin 1 - 2 kierros häkilää, niin, että se muodostaa tasaisen harvan häkilän koko perhon ympärille. Voit häkilää kiertäessä pitää perhon alapuolen itseesi päin, niin näet, että jalat levittyvät tasaisesti.
6. Kiinnitä häkilä perhon silmukan tuntumaan, päättele perho, katkaise lanka ja lakkaa perhon pääosa perhon alapuolelta. Katkaise tolppa haluamaasi mittaan, se toimii samalla hämähäkin eturuumiina ja päänä.
Jalat voi sitoa esimerkiksi fasaanin pyrstösulasta kuvan mukaisesti: kiinnitetään perhon sivuille siikaset niiden keskivaiheilta
Monenlaisia muitakin hämähäkkejä kannattaa jäljitellä. Hämähäkkejä on käytännössä kaikkialla ja varsin usein ne päätyvät myös veteen kalojen silmäiltäviksi.
* * *
