Uutta sidontakautta voi aloitella jo kuturauhoituksen aikana, vaikka yleensä ainakin minulla voimakkaimmin sidontainto on aina iskenyt kevättalvella. Tänä syksynä ajattelin sitoa läpi joitain vanhoja Suomi-perhoja ihan vain omaksi ilokseni. Alunperin lähdin sitomaan muutaman kalkkisten perhon oikeastaan siksi, että sidontalaatikon pohjalla on lojunut muutama lähes loppuun kaluttu kalkkunan sulka, jotka ajattelin käyttää pois uusien tieltä. Hyvällä tahdolla niistä sai vielä muutaman siipiparin yhdisteltyä. Tiesin kyllä, että näyttelykappaleita perhoista ei tulisi, mutta ne olivatkin matkalla kalastusrasiaan isoiksi uppoperhoiksi.
Tähän kappaleeseen ajattelin ajan kanssa lisäillä muitakin vanhempia suomalaisia uppoperhoja yhdeksi hakemistoksi. Kirjoitetuissa resepteissä olen pyrkinyt antamaan yleisesti tunnetuimman ohjeen, kuvissa olevissa sidoksissa voi olla pieniä muunnoksia.
Olen sitonut nämä a.o. perhot pääosin erilaisiin vuosikymmenten takaisiin Limerick -koukkuihin (Mustad, Partridge jne). Kalastuskäyttöön sidottaessa koukuiksi kannattaa valita esimeriksi väkäsettömiä nykykoukkuja, tai suurempiin kokoihin niihin soveltuvia lohikoukkuja.
Kalkkisten perhot
Aloitetaan Kalkkisten kaksikolla. Kalkkisten vaalea ja tumma lienevät tunnetuimmat suomalaiset taimenperhot. Suomen ensimmäisen ammattikirjailijan ja aktiivisen perhokalastajan Juhani Ahon kaksi käyttöperhoa mainitaan jo "ensimmäisessä suomalaisessa kalastusoppaassa" A.E. Salmelaisen Urheilukalastuksessa (1914), jonka perhokalastusta käsittelevään osioon kirjailija Aho varmasti vaikutti vahvasti. Opas esittelee kuvatauluissa esiintyvien lohiperhojen ulkopuolelta vielä muutaman perhon maniten
"Kalkkisten perho (I & II), toinen hämärissä, toinen päivän aikana käytettävä, on saanut nimensä siitä, että se on osoittautunut Kakkisten koskella hyvin pyytäväksi."
Koukku: 2/0 - 8 lohikoukku (sidottu myös pidempivartiseen taimenkoukkuun)
Sidontalanka: Keltainen
Hela: Kapea soikea kultatinseli (ei välttämätön)
Pyrstö: 2 kpl punertavanruskeita kukon häkilähöyhenen kärkiä, sidotaan selät vastakkain
Kierre: Kapea litteä tai soikea kultatinseli
Runko: 2/3 keltainen silkki, etuoas 1/3 vihreä silkki tai villalanka
Runkohäkilä: punertavanruskea kukko
Kaulushäkilä: sama kuin runkohäkilä
Siipi: tammenvärinen täplikäs kalkkunan siipisulka
Pää: Musta
Perhosta on sidottu monenlaisia muunnoksia, kuten karvasiipisiä versioita.
Kalkkisten tumma - vanha / alkuperäinen versio
Kalkkisten tumma -perhosta löytyy kuvia 1920-luvulta muiden muassa W:m Walleniuksen Urheilukalastajan käsikirjassa (1923), jonka kokoamista aloitti Juhani Aho ja Wallenius jatkoi kirjan loppuun.
Kirjan kuvasta selviää, että vanhat mallit olivat varsin erilaisia, kuin nykyinen kalkkunasiipinen ja häkiläpyrstöinen perho. Siipi on ollut joko harmaa, kuten yllä tai musta jollaisena perho on esimerkiksi Seppo Hämläisen Heittokalastus (1957) -kirjan takakannessa. Yllä Walleniuksen kirjasta lainatussa kuvassa numero 19 on perhon numero kuvataulussa, ei koukun koko.
Koukku: esim. 2/0 - 8 lohikoukku (sidottu myös pidempivartiseen taimenkoukkuun)
Sidontalanka: Musta
Runko: musta (silkki tai villalanka)
Runkohäkilä: ruskea tai tummanruskea kukko
Kaulushäkilä: ruskea/tummanruskea kukko
Siipi: Savunharmaa tai musta hanhi tms. levysiipeen soveltuva materiaali
Pää: Musta
Kalkkisten tumma -uudempi versio
Tämä on nykyisin yleisemmin tunnettu kalkkis-versio, joka on kuitenkin huomattavasti nuorempi malli, kuin edellä mainitut. Tässä erona perinteiseen on hela, kierre ja pyrstö ja siipikin on eri materiaalia, eli vanhempiin malleihin viittavat lähinnä runko ja häkilät.
Koukku: 2/0 - 8 lohikoukku (sidottu myös pidempivartiseen taimenkoukkuun)
Sidontalanka: Musta
Hela: Kapea soikea kultatinseli (ei välttämätön)
Pyrstö: 2 kpl ruskeita kukon häkilähöyhenen kärkiä, sidotaan selät vastakkain
Kierre: Kapea litteä tai soikea kultatinseli
Runko: musta silkki tai villalanka
Runkohäkilä: ruskea kukko
Kaulushäkilä: ruskea kukko
Siipi: Tumma täplikäs kalkkuna
Pää: Musta
Juhani Aho
A.E.Salmelaisen Urheilukalastus -kirjassa (v. 1914) on Juhani Ahon teksti, jossa hän kertoo kalastuksestaan:
"Minä en ole moneen vuoteen käyttänyt juuri muuta kuin perhoa. Taksukirjaan mekitsemistäni muistiinpanoista näkyy, että monen kesän saaliista 90% kaloista on perholla ongittuja. (...) Pieni perho-onki, mistä kala vähemmän kärsii, joskin gut-peruke pettäisi, onkin ainoa vehe, mikä iäkkäämpää urheilukalastajaa ajanpitkään tyydyttää." Omista perhoistaan Aho kirjoittaa: "Minun perhoni ovat harmaita ja ruskeita" ja kertoo kalastavansa vähemmän loistovärisillä perhoilla.
Juhani Aho -perho on alun perin Hardyn toteuttama. Perho sopii erinomaisesti Ahon luonnehdintaan hänen perhoistansa. Wanhat Suomalaiset Lohiperhot -kirjassa (Lauri Syrjänen - Pertti Kanerva, 1993) on perhosta Erkki Vaalamaan sitoman solakan perhon kuva.
Hela: Ohut soikea hopea
Pyrstö: Tummanruskeita häkilän siikasia
Kierre: Soikea hopea
Runko: Tummanruskea silkki
Häkilä: Tummanruskea kukko
Siipi: alla ruskea kalkkuna. päällä ruskea mallard
Pää: Musta
Huopana
Juhani Ahon kalapaikan nimeä kantava perho, joka on ollut Hardyn tuotannossa. Kuvan perho on yhdistelmä Huopanan eri versioista. Hardyn alkuperäisessä ohjeessa (lähteenä Wanhat Suomalaiset Lohiperhot -kirja) runkomateriaalina on suklaanruskea silkki. Yleensä kuitenkin -villaa. Kierre oli Hardyllä hopea, usein kuitenkin kulta. Perho sidotaan usein lohiperhomaiseksi lohikoukkuun. Tällä kertaa sidoin perhon vanhaan Limerickiin enemmänkin joidenkin irkkuperhojen hengessä.
Pyrstö: Kultafasaanin töyhtö
Kierre: Soikea kulta (Hardyn reseptissä hopea)
Runko: Ruskea villa (Hardyllä suklaanruskea silkki)
Häkilä: Ruskea
Siipi: Ruskea mallard
Bridge
Bridge kuuluu Suomi-perhojen vanhememmistoon yli sata vuotta vanhana perhona. Se on mukana ensimmäisissä perhokirjoissa ja sitä on pystynyt tilaamaan useammilta Britti-sitomoilta. Perhosta löytyy historiaa muiden muassa Wanhat Suomalaiset Lohiperhot -kirjasta ja esimerkiksi Perhokalastus -lehden numerosta 2/2012. Perhon perä on vanhemmissa kuvissa ennemmin viininpunainen (claret) kuin violetti (purple), mutta usein perho sidotaan selvemmin violetilla takaosalla.
Hela: (lohiperhoissa) Hopea
Pyrstö: Kultafasaanin töyhtö
Kierre: Soikea hopea
Runko: 1/2 sinipunainen ja 1/2 musta villa tms.
Häkilä: Musta
Siipi: Ruskea mallard
Pää: Musta
Ministeri Holappa
Ruskeiden perhojen jatkoksi vielä pari tummempaa Suomiperhoa. Ministeri Holappa -uppoperho löytyy kahtenakin versiona valtion taideteollisuuspalkinnollakin palkittu perhokalastaja ja -kouluttaja Walter Aunesluoman Perhokalastus, Perhot ja Perhonsidonta -kirjasta (1973). Perho on nimetty Ministeri Holapaksi opetusministeri Pentti Holapan mukaan ja perhon esikuvana toimi "Swarta Satan" -niminen perho. Perhon tehoa voi Aunesluoman mukaan listä jos häkilän ulkopuolelle sitoo muutaman (10 - 12) mustaa perhon mittaista (karhun) karvaa. Ilta- ja yöperho ja etenkin oli toiminut Isojoella aamuhämärissä meri- ja järvitaimenille. Perho on esitelty myös Wanhat Suomalaiset Lohiperhot -kirjassa (L.Syrjänen, P.Kanerva 1993).
Koukku: 4 - 12
Pyrstö: Kultafasaanin töyhtö
Runko: Musta silkki
Kierre: Ohut soikea kulta
Häkilä: Musta
Siipi: Kattolaskuisen siiven sisäpuolelle sidotaan keltasta vai vaaleanruskeaa hanhen hartiasulkaa ja päälle mustaa niin, että keltainen osa näkyy vain perhon alapuolelta katsoessa.
Pää: Musta
Lähteet:
Lauri Syrjänen - Pertti Kanerva: "Wanhat Suomalaiset Lohiperhot" WSOY Porvoo, 1994
Simo Lumme, Juha Pusa: "Perhonsidonta" II painos, Otava Keuruu 1993 (1 painos 1987)
A.E.Salmelainen: "Urheilukalastus" II painos, 1925
W:m Wallenius: Urheilukalastajan käsikirja, WSOY 1923
Seppo Hämäläinen: Heittokalastus, Otava, Keuruu 1957
Perhokalastajat.net: haku sivustolta "Siltalan pehtoori"
Walter Aunesluoma: "Perhokalastus, Perhot ja Perhonsidonta", WSOY Helsinki 1973
Pertti Kanerva: Kalkkisten tumma
***
Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta
Kalkkisten perhot -osiota päivitetty
VastaaPoista