Noin 15 tapaa sitoa perhon siipi

Tässä artikkelissa esittelen muutamia erilaisia tapoja sitoa siivet uppo- ja pintaperhoihin.Lisää ja tarkempia sidontaohejita löytyy mm päivityksistä:

 

Levysiipisen pintaperhon sitominen

 

Levysiipisen uppoperhon sidontavinkkejä

 

Lisää perhoja ja sidontavinkkejä löydät blogin perhohakemistosta

 

 

Lähtölaukaus tälle artikkeli oli Perhokalastajat.net -palstalla heitetty ajatus, jos vinkit siipien sidontaan löytyisi yhdestä viestiketjusta ja vielä niin, että perho olisi aina sama, vain siipi vaihtuisi. Tämän artikkelin teksteistä ja kuvista huomattava osa on jukaistu em. sivustolla. 

Nämä esitellyt sidontatavat ovat tarttuneet minulle vuosien varrella eri kirjoista ja esimerkiksi samaisen Perhokalastajat.net -palstan sidontavinkeistä, joka onkin toiminut minulle hienona perhokerhona jo useamman vuoden ajan.

Näissä monissa mallisidoksissa perhona on päivänkorennon aikuista jäljittelevä Red Spinnerin. Päädyin tähän perhoon lähinnä siksi, että minulla oli yksi vanha rispaantunut punainen silkki, jolle ei oikein ollut muuta käyttöä ja lisäksi valkoista siipimateriaalia löytyi monenlaista. Sen vuoksi osa rungoista ei ole välttämättä kovin edustavia, mutta siipiähän tässä esitellään, mutta niitäkin pienellä varauksella. 

Myös kuvissa näkyvä siipimateriaali ei kaikilta osin ole parasta mahdollista laatua; käytin näihin heikoimpia paloja siksi, että parempi materiaali säästyisi sidoksiin, joita teen varsinaseen kalastusrasiaani. Kalastaminen siisteillä perhoilla on mukavaa, joten käytä laadukkaita materiaaleja ja sido siistimpiä siipiä, kuin nämä sidontamallit.
 

UPPOPERHOSIIPIÄ

1. Tavallinen uppoperhon levysiipi

Perinteisiä ja usein varsin näyttäviä klassisia uppoperhoja on paljon helpompi sitoa, kuin niiden maine yleensä antaa ymmärtää. Ainakin minulla suurimmat vaikeudet liittyivät ennen kaikkea vain vääriin ja heikkolaatuisiin siipimateriaaleihin. Helpoimpia ja kestävimpiä materiaaleja levysiipiin ovat esimerkiksi ankan, hanhen, sorsan ja fasaanin siipisulat (mallard quills, duck quills jne). Sen sijaan esimerkiksi hanhen pehmeistä hartiasulista on vaikea saada hyvälaatuisia pieniä siipiä, ne sopivat paremmin lohiperhoihin, mutta niille löytyy käyttöä myös monien klassikkouppisten pyrstön kaistaleissa.

Symmetrisistä siipisulista leikatut kaksi samankokoista kaistaletta antavat neljä perustapaa kiinnittää siipi, jolla voidaan vaikuttaa ensinnäkin siihen kaartuuko siipi ylös vai alas:

1) Kaistaleen pitkä sivu ylös = ehkä tavallisin klassikkouppiksen siipi esim. päivänkorentojäljitelmään (kuten kuvassa yllä)

2) Kaistaleen pitkä sivu alas = etenkin vanhemmissa sidoksissa varsin usein näkyvä malli, tekee siivestä solakamman, esim. sumu- tai kaislakorentojäljitelmään (kuten alla seuraava siipimalli)

ja myös avautuuko siiven kärjet sivuille vai ei eli:

3) sulan nukkaiset päälypuolet vastakkain, eli siiven kärjet kaartuvat takana yhteen

4) sulan nukkaiset puolet ulospäin, eli siiven kärjet avautuvat takana sivuille.

Kun vielä siiven voi sitoa esimerkiksi kattolaskuiseksi tai litteäksi, löytyy vaihtoehtoja jo varsin paljon. Myös kätetty materiaali vaikuttaa; sorsan siipisulan alaosasta leikatut kaistaleet kaartuvat tosi  voimakkaasti ja ylempää taas ei kaarru juuri ollenkaan. Tapa, millä siipi sidotaan, valitaan mm. sen mukaan, mitä perholla jäljitellään ja miten sitä uitetaan, esimerkiksi pitkänomainen kaislakorento saa luonteenomaisemman ulkonäön sitomalla siipikaistaleen pitempi sivu alaspäin, ja siivenkärjetkin mieluummin ehkä sisäänpäin kaartuen.

Melkein kaikkien levysiipien ja useimpien muidenki tässä esiteltyjen siipien varsinainen kiinnitys koukulle tapahtuu samalla otteella, puristamalla siipeä koukun selkäpuolelle peukalon ja etusormen välissä, ja vetämällä ensin löysä lankalenkki haluttuun kohtaan sormien välissä ja sitten kiristämällä pikkuhiljaa vetämällä. Joskus oikein hauraan materiaalin kohdalla ujutan langan ensin peukalon ja etusormen väliin lenkille, päästän irti spigotista ja otan vielä kaistaleiden tyvistä kiinni ja sitten löysäämällä hieman peukoloa ja etusormea annan spigotin vetää lanka kireälle ensin omalla painollaan ja sitten kiristys uusilla lenkeillä. 

Perhokalastajat.net -sivustolla löytyy erittäin hyvä ohjepaketti materiaaleihin ja siipien sitomiseen  nimimerkki "GreenLaplanderin" toteuttamana.

 

2. Alaspäin kääntyvä uppoperhosiipi 

Näin päin sidottu siipi sopii vaikka Alder -perhoon (kaislakorennot) tai sumukorentojäljitelmään. Tällain sidottava siipi on solakka ja näyttää olleen esimerkiksi joidenkin kalastajien (esim. Toivo Mäkinen) niukkamateriaalisten lapinperhojen siipi, sidottuna vielä hyvin kapeista sulan kaistaleista. 

Tämä sidotaan samalla tekniikalla ja samoista materiaaleista kuten yllä, mutta siipikaistaleen pidempi sivu alaspäin saa solakamman mallisen rungon.

OHUET (VARTALO)HÖYHENET SIIPIMATERIAALINA

Tavallisia levysiipiä on usein hankala sitoa ohuemmista siipimateriaaleista, kuten tavin (teal) tai sinisorsan (mallard) vartalohöyhenistä, hanhen hartiasulista tai kuten tässä ankan vartalohöyhenistä. Eri materiaaleille ja erilaisille siiville löytyy joitain helpottavia konsteja.

3. Taiteltu siipi – Folded wing

Esimerkiksi Mallard and Claret - ja muissa mallard -sarjan perhoissa käytettävä "mallard" on sinisorsan kyljeltä löytyvä pehmeää raidallista höyhentä. Se on aika vaikeaa sidottavaa perinteisiksi levysiiviksi. Mitä pienempi perho, sitä vaikeampaa sopivaa materiaalia on löytää.

Tässä on yksi tapa, joka helpottaa siiven sitomista. Se tunnetaan nimellä taitettu siipi (eng. Folded wing), joka oli etenkin 1900 -luvun alkupuolen perhoissa erittäin tyypillinen. Tällä tavalla voi sitoa siiven myös muista pehmeistä materiaaleista, kuten metsäkanalintujen vartalohöyhenistä, hanhen hartiasulasta ja niin edelleen.

1. Vedä höyhenestä leveä kaistale erilleen niin, että kärjet ovat tasalla. Lopullinen siipi on noin 1/4 tämän kaistaleen leveydestä. Leikkaa tasattu kaistale irti.

2. Laske kaistale pöydälle höyhenen päälypuoli alaspäin. Käännä nyt  kummaltakin laidalta 1/4 levyiset osat siiven päälle.

3. Taita nyt vielä koko paketti keskeltä niin, että aiemmat taitokset jäävät siipipaketin sisäpuolelle.

Siipi on valmis kiinnitettäväksi kuten normaali levysiipi. Viimeisin taite tulee siiven yläreunaksi, siipi on helppo sitoa myös kattolaskuiseksi avaamalla vähän siiven alareunaa koukun kummalekin puolelle.

 4. Rullattu siipi – Rolled wing

Tämä on yksi yksinkertaisimpia tapoja sitoa esim. Mallard tai tavisiipi. Kuten edellä, vedetään sopiva, melko leveä kaistale ensin kärjet tasalle, leikataan se irti.

Sitten vain lähdetään reunasta rullaamaan ja rulla kiinnitetään sopivan mittaiseksi siiveksi. Samalla tekniikalla voi tehdä myös pintaperhon “rolled split” – siivet, eli kaksi ohuekoa rullaa kiinnitetään pintaperhon siiviksi, tai yksi rulla jaetaan sidontalangalla kahtia kahdeksi erilliseksi siiveksi.

5. Teal -sarja ja Peter Ross, eli siivet tavin höyhenestä

 

Tavi on yksi työläimmistä siipimateriaaleista, jos normaaleja levysiipiä sidotaan. Moni on varmasti pohtinut sidontamotivaatiotaan Peter Ross -perhojen parissa. Tällä alla olevalla tavalla homma helpottuu huomattavasti. 

Leikataan symmetrisestä höyhenestä kärki pois ja kynitään tai taivutetaan tyvipuolelta pois siikasia niin, että ruotiin jää kiinni sopivan kokoiset siipikaistaleet

Sitten sidotaan ruodissa kiinni oleva siipipari ensin ruodin kohdalta parilla kierroksella kiinni koukulle ja sitten vedetään ruodista varovasti samalla toisen käden sormilla ohjaillen siipi sopivan mittaiseksi, jolloin se myös nousee oikeaan asentoon. Tässä aika helposti lanka karkaa silmukan juurelle, joten aivan hyvin tavallisia kalastusperhoja sitoessa sidoksen voi alun alkaenkin sitoa siihen, eipähän sitten lipsu paikoiltaan. Pään muoto vaikuttaa myös siiven muotoon, kannattaa muotoilla päätä jo valmiiksi ennen siiven kiinnitystä niin siipikin asettuu nätimmin.

Tämän sidontatavan esittelin erikseen myös Teal -sarjan kohdalla.

6. Catskill henkiset “nippusiivet”  uppoperhoon

Tällä tavalla saa helposti cahill-uppoperhoistaja muista vastaavista Catskill -tyylisistä uppiksista tutut siivet esim. mallardista, morsiosorsasta ja niin edelleen. Siivestä tulee kestävä mutta pienenä miinuksena on vähän isompi pää, koska siiven taite tulee pään alle.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siipeen valitun höyhenen kärjestä tai sivulta sidotaan sopiva nippu siikasia koukun silmukan yli eteen sojottamaan, sen jälkeen sidotaan muut osat valmiiksi, ja lopuksi käännetään siipi taakse ja päätellään perho.

Siiven tyvi ja pyrstön tyvi kannattaa sitoa yhteen jolloin saa tasaisemman rungon, etenin, jos runko on silkkiä tai tinseliä. 

Tehdään runko, harjataan auki ja sitten kierre paikoilleen.

Häkilän voi sitoa normaalisti kiertämällä ja sitten kääntämällä se alle tai siikasnipuista suoraan alle ja sivuille. Sidoin tässä häkilän tarkoituksella tosi eteen, jolloin sitä taivuttaessa alas sidoksia ei tarvitse viedä liian kauas taakse, jolloin ne näkyisivät pään takaa.

Sitten käydään siiven kimppuun, siipi taitetaan taakse ja sidotaan kiinni ja sitten pään muotoilu.

PINTAPERHOJEN SIIPIÄ

HÄKILÄSIIPIÄ PINTAPERHOIHIN

7. Spent wing -siivet häkilästä

Tämä siivensidontatapa tuli minulle aikoinaan tutuksi jo vähän vanhemmasta sidontaoppaasta: Rossi ja Kuusela: Perhonsidonta. Siipi sopii esim. aikuisen päivänkorennon jäljitelmään.
 

Sido perho ensin häkilää ja siipeä vaille valmiiksi. Kierrä häkilä, jossa siikasten pituus on sama kuin koukun koko pituus. 

Kerää häkilän siikaset sivuille siiviksi ja kiinnitä muutamalla kahdeksikko kierroksella, muotoile thorax (tässä voi käyttää myös dubbingia), tee pää ja päättele perho. Käytin mustaa lankaa, jotta sidos erottuu, kannattaisi olla samaa sävyä, kuin siipi.

Rossi/Kuusela -kirjassa ohjeena tehdä pyrstö vähän pidemmäksi ja levälleen, joka auttaa kallumista ja näyttää luonnollisemmalta.Tällain tehdään myös muiden muassa CDC -siipiä.

8. Wonder Wing

Wonder wing tekniikassa esim. pitkäsiikasisen häkilähöyhenen  siikaset vedetään “alas” ruodin paksumpaa päätä kohti ja sidotaan siiveksi. Tässä käytin kokeilumielessä albiinohelmikanan höyhentä, jossa on aika paksu ruoti. Siipiä voi tehdä kaksi tai tässä päivänkorennossa mielestäni riitti yksikin.

9. Häkilänkärkisiipi 

Häkilöistä saa monenlaiset siivet pintaperhojen pystysiivistä aina streamereiden siipiin ja niin edelleen, joten tässä on vain yksi esimerkki siivistä. Tässä malliperhona oli Houghton Ruby, johon tulee kanahäkilästä siivet. Päivänkorennon aikuisjäljitelmissä, kuten Jenny Spinner on usein neljäkin kärkeä siipenä, kaksi hieman lyhyempää vähän takaviistoon ja kaksi suoraan sivuille.

Sopivasta häkilästä (kana tai kukko) leikataan kaksi (tai tarvittaessa neljä) samanlaista kärkeä ja niiden tyveltä leikataan ylimääräiset siikaset pois niin, että ruotiin jäävä "sahalaita" auttaa sitomaan siiven paikoilleen ja saa ne myös pysymään paremmin paikoillaan.

Jätän myös pienet pätkät siikasen vartta kummassakin siivessä leikkamatta, jolloin ne tukevat siipeä ja auttavat siipeä pysymään paikallaan. Niksi kopioitu GreenLaplanderin vaaksiasiesta. Kun siivet on sidottu paikoilleen, kierretään häkilä paikoilleen ja tehdään perhon pää.

.

LEVYSIIVET PINTAPERHOON     

Pintaperhojen levysiivet ovat aivan samoin, kuin uppoperhoissakin, paljon helpompia sitoa, kuin yleisesti luullaan, kunhan vain materiaali on oikeaa. Helpoimmat materiaalit löytyvät sorsien ja ankkojen siipisulista.

Perhokalastajat.net -sivustolla on hyvät vinkit siipimateriaaleihin ja siiven sidontaan, kannattaa käydä katsomassa.

10. Split Quill eli tavalliset levysiivet pinturiin

 (Ks. Edellinen linkki)

Parhaat tai ainakin helpoimmat materiaalit pintaperhojen siipiin ovat sorsan, ankan ja hanhen siipisulat, mutta muitakin sopivia on paljon. Sidontaa helpottaa huomattavasti, jos siipimateriaali pysyy sidonnan ajan koossa, eli siipi yhteen naittuneena.

Siipi sidotaan samoin kuin edellä uppoperhoissakin ensin tukevasti peukalon ja etusormen välissä levysiiveksi, mutta siikasten kärjet osoittavatkin eteenpäin, josta ne taitetaan ylös sopivaan kulmaan.

Muutama siikasen pää kannattaa kääntää siipien välistä eteen ja sidotaan kiinni, jolloin siipipari pysyy paremmin jaettuna.

11. Tuplasiivet

Tuplasiivet voi sitoa kuten edellä, mutta kummallakin puolelle tulee kaksi kaistaletta. 

Helpointa on sitoa kaikki neljä siipea kerrallaan kuten normaali levysiipi ja sen jälkeen nostaa siivet ylös ja tukea sidontalangan kierroksilla siiven juurelta ne sopivaan kulmaan. 

Samoin kuin edellisessä, tässäkin kannattaa taivuttaa muutama siikasen tyvi siipikaistaleiden välistä eteenpäin pitämän siivet sopivasti levällään, esim. keskeltä pari siikasta enemmän ja vaikka vain yhdet siikaset tuplasiiven oikeanpuoleisten ja samoin vasemman puoleisten kaistaleiden välistä. 

Tuplasiipiä esiintyy joissain vanhemmissa ohjeissa ja perhokuvastojen perhoissa.

13. Esim. Hardy Quil ja muiden vastaavien siivet, 

Hardyn “The Book of Flies” -kirjan useissa quill ja osassa muitakin pintureita on siivet sidottu niin, että siiven pidempi sivu tuleekin taaksepäin. Erityisen yleinen näyttää olevan Red Ant - ja muissa murkkujäljitelmissä. 

Siivet sidotaan kuin edellä, mutta kaistaleet koukulle sidottaessa pidempi sivu on ylöspäin.

14. Siivet Catskill -henkisiin pintureihin

Materiaalina esim. mallard tai wood duck, tässä pehmeä ankan vartalohöyhen. Sidotaan esim. alla olevan mukaan, eli kuin muutkin pintureiden levysiivet. Muitakin tapoja löytyy, esimerkiksi kahdesta "rullasta". Hyviä ohjeita löytyy muiden muassa Mike Vallan kirjasta “Tying Catskill-Style Dry Flies”

15. Fan wings

Aiemmin monet päivänkorennonjäljitelmät jne oli fan wing -sidoksia. Monista nimiperhoista kuten Royal Coacmhman ja Professor löytyy luetteloista Fan Wings -versioita, joista ensin mainittu oli yksi Hand Lidmanin suosikkiperhoja. Tämä siipimalli taitaa olla nykyisin vähän vähemmän käytetty. 

Tässä hyödynsin lyhyet kärjet ankanhöyhenestä näihin. Huomattavasti Parempaa materiaalia olisi esim. tavin , sorsan ja muiden vesilintujen hyvin ja melko lusikkamaisesti kaartuvat höyhenet.

15. Caddis-tyylinen levysiipi 

Tämä siipi sopii hyvin sirvikkäiden mutta myös  sumu- tai kaislakorentojen jäljitelmiin, tunnettuina perhoina esim. Alder. Siipi sidotaan kuin muutkin levysiivet, mutta selvästi taaemmaksi koukulle.

Sidoin vahingossa tähän pyrstönkin, joten perhosta tuli joku “Red Spinner Caddis” -kummajainen.

Siiven alle voi sitoa ensin osalle matkaa runkohäkilän, jonka jälkeen siipi ja sitten häkilä.

Tällä samalla siivellä tunnetaan myös vanhempia muurahaisjäljitelmiä kuten Red Ant.

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta