keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

12 yksinkertaista yksisiipistä uppoperhoa E.M.Todin mukaan



Englannissa asuessa tuli asunnon porraskäytävän pieni kellarinhaju tutuksi. Se tuntui melkein kuuluvan asiaan reilut 100 -vuotiaassa talossa. Se ei ollut suuri ihme, kylpyhuoneessamme ei ollut lattiakaivoa, mutta silti ammeesta ja suihkusta lattialle roiskunut vesi aina hävisi jonnekin, en sitten tiedä minne. Jotenkin sopii kuvaan, että kun myöhemmin hankin samoilta kulmilta muutaman kirjan, osa niistä oli selvästi päässyt kostumaan, eikä vähiten  skotlantilaisen E.M.Tod kirja "Wet-Fly Fishing - Treated Methodically" (1903). Jouduin ensimmäisellä kerralla lukemaan sen ruskeapilkkuisia sivuja ulkona. Kirjassa itsessään sen sijaan on paljonkin mielenkiintoista luettavaa uppoperhokalastajalle, reilut 110 vuotta eivät ole sitä pilanneet. Kirjasta kiinnostuneille se löytyy kokonaisuudessaa myös digitoituna Archivesta.





Kirja käy uppoperhokalastusta läpi melkoisella antaumuksella, välineistä kalastustapoihin ja perhoihin. Kirjassa hauskana yksityiskohtana on pari kuvaa kirjoittajasta haavimassa kalaa, jossa kuvatekstissä kerrotaan taimenen haavimisesta, mutta tarkemmin katsoen huomaa ja kuvan alle ihan reilusti kirjoitettunakin lukee, että kuvan kala on rekvisiitaksi hankittu makrilli.

Etsiessäni taas uusia sidontaharjoituksia törmäsin Todin kirjan 12 nimettömään skottiperhoon tai ehkä ennemminkin osin tunnettujen perhojen muunnoksiin "Simple-dressed single-winged flies", yksinkertaisia yksisiipisiä perhoja, jotka ovat lisäksi vielä pehmeähäkiläisiä.  Perhot ovat kuin siivellisiä Yorkshiren soft hackle spider-perhoja.Tuttuutta löytyy, kuten kirjailija itsekin huomauttaa esimerkiksi perhossa, jossa on keltainen vahattu silkkirunko, Coch-y-bonddhu häkilä ja tumma (blackbird) siipi, muistuttaa Greenwell's Glorya.

Todin luettelmat 12 yksisiipistä sidotaan ns. "kimppusiipenä" (Bunch wing) jonka Tod mainitsee löytyvän Blackerin vuonna 1855 kirjasta "Art of fly-making". Siinä nippu siikasia tai esimerkiksi sopiva vartalohöyhenen kärki (tavi, fasaani, ankka tms.) sidotaan ensin koukulle osoittamaan silmukan yli  ja taitetaan taaksepäin siiveksi sidonnan lopuksi. Näin saadaan siipi homattavasti kestävämmäksi ja sillä on ollut myöskin se hyöty, että Blind Eye -koukkuihin sidottaessa taitettu siipi on samalla estänyt pään purkautumisen gutin päälle. Osa sitojista on jakanut nipun kahdeksi kimpuksi, osa pitänyt yhtenä nippuna. 

Pään yli taakse taitettu siipi auttoi ehkä myös estämään pään purkautumisen.
Yksityiskohta kirjasta P.Ferson &M.Page: "The Art of Fly Fishing

Todin kirjan perhoissa mielenkiintoinen pikku niksi oli paksuhkon sidontalangan käyttö runkona niin, että se vahataan tukevasti ensin mustalla Cobblers waxilla ja sitten sidottaessa langan kierrettä avataan jolloin tulee vahva quill-tyyppinen jaokkeinen runko. Tämä lienee ollut myös Greenwell's Gloryn alkuperäinen runko. 



Todin 12 perhosta valtaosassa on edellä mainitulla tavalla keltainen lanka runkona. Eikä toki pelkkä runko, vaan koko perho sidottiin samalla langalla. Silloin etenkin päästä tulee helposti suurehko, nykyaikaisempaa sidosta voi huoleti tehdä tavallisella ohuella langalla ja rungon erikseen paksummasta silkistä. 




Häkilät ja siivet vaihtelevat muutamissa eri väreissä, Tod aikansa mukaisesti käytti siiviksi fasaania, tavia, lehtokurppaa, kottaraista mutta myös monenlaisia nykyisin rauhoitettuja pikkulintuja ja joitain eksoottisempiakin materiaaleja. Häkilöinä vastaavasti oli kanaa, kottaraista, ja monia eri pikkulintuja, jotka kaikki voi huoleti korvata esim. kanan tai fasaanin, peltopyyn ja vastaavien sopivilla pehmeillä pikkuhöyhenillä.Perhot olivat erilaisia ruskean, mustan ja harmaansävyisiä perhoja, joihin kaikki tarvikkeet löytyvät ihan normaaleista sidontamateriaaleista. 

Tod puhuu vahvasti hyvin pehmeän häkilän puolesta "laske veteen jäykkähäkiläinen ja pehmeähäkiläinen perho ja heiluttele niitä ja katso miten elävät .... pehmeän häkilän haittana vain sen heikompi kestävyys" hän kirjoitteli kirjaansa. 

Simply-dressed Single-winged -perhoja sitomaan

Todin kirjassa on kaksitoista perhoa, joiden ohjeet käännän tähän hieman soveltaen. Perhoilla ei ole nimiä, ne on vain listattu numeroilla perhotaulukkoon nro 3. Kirjassa ei ole kuvia perhoista, joten jokainen sidokseni on tulkinta ohjeesta, pohjaten vähän vaihtelevasti spider-perhojen ja kimppusiipisten uppoperhojen yleisiin mittasuhteisiin.  Perhojen sesongit ovat Skotlannin vuodenaikojen vaihtelun mukaisia.

Tein parista perhosta vaihe vaiheeta ohjeen, ehkä ne auttavat etenkin uusia sitojia.

Höyhenmateriaali, häkilät ja siivet

Vanhoissa ohjeissa esiintyy paljon sellaisia materiaaleja, joita kenelläkään tuskin enään tulisi mieleenkään käyttää perhoihin yksistään jo siksi, että lajit ovat suojeltuja. Maailma oli 115 vuotta sitten erilainen. Mainitsen kuitenkin Todin nimeämät alkuperäismateriaalit historiasta uteliaiden varalta ja oikeiden värisävyjen löytämiseksi, omat ehdotukseni ovat vain ehdotuksia.



Hyviä korvaavia ja varmasti riittävän eläviä materiaaleja saa esim. peltopyyn ja (naaras)fasaanin höyhenistä, sopivia höyheniä löytyy myös esim. sorsan tai fasaanin siipien usko- ja sisäpinnoilta, ja värivalikoimaa on jo näissä paljon. Kanojen niska- ja selkähöyhenet eri väreissään ovat luonnostaan hyviä näihin, kunhan valitsee sopivan pieniä ja eläviä höyheniä. Siiveksi kannattaa valita hieman pehmeämpää materiaalia, kuin tavallisiin levysiipiin käyttäisi, ja siksipä näihin voikin hyödyntää sellaisia sulkia ja höyheniä, jotka muuten saattaisi jäädä käyttämättä, esim. naarasfasaanin pyrstön juurella olevia pehmeämpiä osia. Myös yksittäiset sulat kelpaavat, kun siipien ei tarvitse olla symmetrisiä pareja.


Koukku:

Tod kertoo hänellä olleen isompia ja pienempiä perhoja. Uskoisin, että näissä koot 12 - 16 uppoperhokoukkuun sidottuna ei mene pahasti pieleen. Itse käytin pääosin Kamasan B170 koukkuja koossa 12. 

Perhon runko:

Jos muuta ei mainita, kaikissa näissä on edellä kuvatulla tavalla tummalla Cobbler's waxilla käsitelty keltainen paksuhko (esim. 6/0 tai paksumpikin) sidontasilkki/-lanka runkona.





Todin 12 perhoa

I.
Häkilä: Mikä tahansa harmaanruskea pehmeä höyhen (alunperin varpusen vartalohöyhen)
Siipi: Harmaanruskean höyhenen siikasia  (alunperin oli harmaasirkkua)
Sesonki: Huhtikuusta  toukokuuhun

II.
Runko ja häkilä: Jäniksen korva- ja naamakarvaa
Siipi: Esim. naarasfasaanin siiven pehmeämmän sulan siikasia
(Alunp. Lehtokurpan siiven sisemmästä sulasta)
Sesonki: Huhtikuu ja myös yleisperho

Sidonta:


1. Pohjusta koukku lyhyeltä matkalta silmukan takaa, kiinnitä siipimateriaali osoittamaan eteenpäin. Hyvä siiven mitta on aika tarkasti koukun koko pituus, mutta kokeile sopiva pituus taivuttamalla siipeä taaksepäin ja korjaamalla tarvittaessa. Katkaise tyvet viistosti jotta saat helpommin kartionmallisen rungon.



2. Vie lanka taakse. Tee nyt dubbauslenkki, vahaa lanka ja asettele jänkisen karvaseosta tasaisesti. Sitten vain hyrrä pyörimään. Penkin kallistaminen ja langan nostaminen taakse antaa tilaa dubata.


3. Dubbaa nyt runko eteenpäin paksunevaksi. Pörröisyys on vain etu.


4. Nypi karvoja sidontaneulalla häkiläksi ja siisti silmukalta ylimääräiset karvat


5. Taivuta siipi taakse ja muotoile pää.


6. Lakkaa pää. Minulla on jäänyt tavaksi kallistaa perhoa vähän alaspäin kun lakkaan, jotta lakka ei valuisi niin helposti siiven tyveen.


7.  Tod numero II on valmis.



III.
Häkilä: Ruskea kana, pehmeä
Siipi: Nippu naarasfasaanin selkähöyhenen siikasia
Sesonki: Toukokuu
IV.
Häkilä: Musta tai ruskeanharmaa pieni höyhen (alunp. kottarainen)
Siipi: esim. fasaanin siivestä (alunp. lehtokurppa) 
Sesonki: yleisesti käytettävä ja ottava perho

V.
Häkilä: Musta / hyvin tumma pieni höyhen esim. kana (alunp. Kottarainen)
Siipi: Tummanharmaa höyhen (alunp. kottaraisen siipisulkaa)

VI.
Häkilä: ruskea tai musta kana
Siivet: Ruskeanharmaata höyhentä (alunp. Mavis, laulurastas?)

VII.
Häkilä: Harmaanruskea tai coch-y-bonddhu
Siipi: Harmaanruskeaa höyhentä (alunp. peippoa)
Sesonki: Huhti- heinäkuu ja syyskuu

VIII.
Häkilä: Musta tai Coch-y-bonddhu
Siipi: Tummanharmaata siipisulkaa, esim. sorsaa (alunp. mustarastas)
Sesonki: Huhti- heinäkuu ja syyskuu

Tod toteaa "Kun tämä yksinkertainen perho sidotaan 
coch-y-bonddu -häkilällä, se on hyvin lähellä 
kaniikki Greenwellin suosittua perhoa, että tunnen 
melkein tarvetta perua tämän ja pyytää anteeksi"

IX.
Runko: musta silkki
Häkilä: Musta kana
Siipi: Tavin raidallinen rintahöyhen
Sesonki:Hyvä huhtikuusta toukokuulle erityisesti joissain joissa
(Tämä perho on kuin soft hackle -versio Teal and Black perhosta)

Sidonta:
1. Sidontalanka, joka tässä on vanha musta silkkilanka, paksuus noin 3/0 -luokkaa, vahataan tummalla tai vaalealla sidontavahalla ja kiinnitetään koukulle, mutta vain muutamalla kierroksella, jottei rungosta tule liian paksua. Langan kierteitä kannattaa myös avata ohuemman rungon saamiseksi tässä vaiheessa.  Kiinnitä siiveksi tavin höyhenen kärjestä tai sivusta sopiva nippu siikasia kuten kuvassa



2. Vie lanka taakse samalla lukiten siiven ja sidontalangan lopullisesti paikoilleen


3. katkaise tyvet viistosti että saat kartion mallisen rungon.


4. Vie lanka taakse


5. Vahaa lanka tuo se taas eteen


6. Ota pieni ja pehmeä musta kananhöyhen kärjestään häkiläpihteihin ja vedä siikasia tyveenpäin, jolloin helposti saat höyheneen sopivan kiinnityskohdan.


7. Kiinnitä höyhen kärjestään parilla vahatun langan kierroksella "häkilän kohdalle" eli arvioi, mihin pää tulee ja heti sen taakse häkilä.


8. Kierrä häkilä, kiinnitä kierroksella tai parilla, siisti tyvi ja jne.



9. Taivuta siipi taakse ja aloita sitomaan se koukun silmukalta taaksepäin muutamalla kierroksella. Kuvan osoittamassa kohdasta jatkoin piilosolmutyökalulla n. 3 kierrosta, jolloin pää tuli samalla valmiiksi. 


10. Katkaise lanka ja lakkaa pää.



X.
Häkilä: Harmaa pehmeä höyhen, kuten kana (Alunp. harmaasirkku)
Siipi: Tummanharmaata siipisulkaa (alunp. sirkku tai rastas)
Sesonki: koko kausi

XI.
Häkilä: Badger tai Grizzle kana
Siipi: Esim. fasaanin siipisulkaa (alunp. lehtokurppa)
Sesonki: Hyvä yleisperho

XII.
Häkilä: Tämän perhon kohdalla Tod kuvailee pidemmästi, miten paras häkilä on
Himalayan Pheasant, vihreänhohtava pään alueen höyhen. Vastaavaa löytynee vaikka
tavin siivestä tai sinisorsan siipipeilistäkin.
Siipi: Harmaa (alunp. kottarainen)




* * *

Lähteet:

E.M.Tod. "Wet-fly Fishing treated methodically", Sampson Low, Marston & Company, London 1903
Paul Ferson & Margot Page, photos By Bruce Curtis: "the Art of Fly Fishing" in cooperation with the
 American Museum of Fly Fishing, Gourage Books, Philadelphia/London 2000
Wikipedia, eri lintulajeja



4 kommenttia:

  1. Hienoa! Aina oppii: esim. kuvailtu ”kimppusiiven” sidontatapa on hyvä siksikin, kuten ohjeistasi selviää, että samoista siikasista saa syntymään kartioidun pohjustuksen rungolle.
    Hyvä alleviivaus on kommentti uppoperhojen häkilöiden laadusta. Toki häkilän jäykkyyden valintaan vaikuttaa perhon uittopaikan virran vuolaus; kovempaan virtaan, semminkin alavirtauittoon käy hieman jäykempikin häkilä, mutta aika usein näkee perusuppoperhoihin sidottavan kaulushäkilät yksioikoisesti kukon niskahöyhenten tapaisista jäykistä höyhenistä.
    Ps. Kiva lukea kirjoittamaasi huoliteltua suomen kieltä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ZAG!
    Näiden vanhojen kirjojen parissa oppii jatkuvasti uutta - tai pitäisikö sanoa vanhaa, koeteltuja vanhoja konsteja. Kimppusiipi on yksi niistä.
    Joo, uppoperhojen häkilät täytyy valita käytön mukaan, mutta luulisin, että aika usein vaikka kanahäkilä voisi toimia ainakin yhtä hyvin, kuin kukko. Näissä Todin perhoissa oli selvästikin haettu oikein extrapehmeitä materiaaleja, pikkulinnuista jne. Ehkä esim. CDC olisi samaa nykyisin.
    Mukava jos kieli minulla vielä sujuu, kiitos!

    VastaaPoista
  3. Itse olen viime vuodet käyttänyt näissä perusuppiksissa, kuten vaikkapa Red Tageissa, naarasfasaanin niskahöyheniä. Vinkin sain aikoinaan nimim. GreenLaplander`ilta, Pyssykylän Mestarilta.

    VastaaPoista
  4. Hyvä vinkki! Muistelinkin, että kävitte aiheesta keskustelua pk-netissä ja pääsin Suomessa käydessä sitomaan pari uppista ko. höyhenistä, hieno ja elävä materiaali.

    VastaaPoista