Red Tag ja sen eri versioita sekä Brown Hackle

Tunnettu harjusperho tai paremminkin melkoinen yleisperho Red Tag vie historiassa 1850 -luvulle ja Worcestershiren kreivikuntaan Englantiin. Jo alueella itsessään on perhokalastajien kannalta kiinnostavaa historiaa; kreivikunnan alueella sijaitsee koukku- ja kalastustarviketeollisuudestaan tunnettu Redditch ja alueen läpi virtaa kaksi jokea Severn ja Avon, joista etenkin Avon on monen klassikkoperhon syntysija. A.C.Williamsia mukaillen Red Tag -perhon synnystä tiedetään seuraavaa:

Perhon kehittäjäksi nimetään Teme -joen kalastaja Mr. Lynn. Perho kulki aluksi nimellä Worcester Gem. Vuonna 1878 ehkä perhon kehittäjä tai joku muu worcesterilainen herrasmies antoi kopion perhosta F.M.Walbranille,  joka esitteli perhon Yorkshiressä, jossa perho sai nopeasti erinomaisen harjusperhon maineen ja tuli hyvin suosituksi. Perhon esittelijä Walbran itsekin sai 25 harjusta heti ensimmäisellä kerralla, kun kokeili perhoa Yore:ssa.

 Ensimmäisen kirjaan päätyneen ohjeen mukaan sidottu Red Tag,

 jonka runkoon tuli pronssinsävyistä ja vihreää riikinkukon herliä. 

Riikinkukon pyrstösulkien väri vaihtelee muiden muassa 

säilytyksen ja iän mukaan.

Kirjoissa Red Tag teki vuonna 1873. Silloin se poikkesi hieman nykyisestä normiversiosta runkonsa osalta. (Harris) St. John Dick antaa kirjassaan "Flies and Fly Fishing" ohjeen, jossa tulee punainen harjattu villapyrstö, runko, johon kiedotaan yhdessä pronssinvärinen ja vihreä riikinkukon pyrstösulan siikanen ja häkilänä on kolme kierrosta punertavanruskeaa kukkoa. Kirjaan perho olisi siten päätynyt jo hieman ennen suurepaa tunnettuuttaan. Kirjoittajan liikkuvuus on voinut edesauttaa asiaa.

Red Tag tunnetaan uppo- ja pintaperhona, uppoperhona kuitenkin paremmin. Se on usein perholitkan viimeisenä perhona (tail). Tässä on joitain versioita Red Tagista ja vaihtoehtona myös sitä läheisesti muistuttavia sidoksia. 



Red Tag:
Koukku: 14
Pyrstö: Kirkkaanpunainen villa
Runko: Riikinkukon vihreä herl
Häkilä: punaruskea kukko

Alkuperäinen pyrstö on voinut olla myös iibiksen sulasta punaiset höyhenkaistaleet tai tikan punaisesta päälaen höyhenestä.

Suomeen Red Tag tuli myös varhain ja se esitellään jo ensimmäisessä perhokalastusta käsittelevässä suomenkielisessä oppaassa A.E.Salmelaisen Urheilukalastuksessa (1.painos 1914, 2. painos 1925). Siinä perho on sidottu muista perhoista poiketen kulmikasmutkaiseen  Blind eye Sneck -koukkuun ja perhossa on aika pitkä ja tuuhea häkilä.

Brown Hackle vai Red Tag

Kouluneuvos Toivo Mäkinen kirjoitti 1960 -luvulla kirjan Onkiperhoja Sitomaan, jossa hän esitteli - kuten usein nykyisinkin - uudelle sitojalle ensimmäiseksi sidottavaksi perhoksi Red Tagin, mutta nimellä "Brown Hackle", jonka hän käänsi vapaasti "ruskeaksi sulaksi". Miksi näin? Kyseessä ei ollut virhe. Brown Hackle voisi olla amerikkalaisten Red Tag, kuten usein onkin, mutta ihan suoraan yhtäläisyysmerkkejä ei näiden kahden nimen välille voi laittaa. Amerikkalainen Brown Hackle sisältää muitakin sidoksia, kuin punapyrstöisiä Red Tageja. Toisaalta vastaavasti Red Tagista on toki monia muutoksia erilaisine häkilävariaatioineen ja niin edelleen.

Arvelen, että Toivo Mäkinen löysi Brown Hacklensa amerikkalaisista soft hackle -perhojen melkeinpä sarjasta, joista Mäkinen valitsi punapyrstöisen version.

"...perhopa onkin amerikkalainen. 23 tuntemastani muunnoksesta valitsin punahäntäisen..."

 

 Kierteellinen Brown Hackle / Red Tag, 

Brown Hackle,
Brown Hackle = Red Tag (kuin Mäkisellä)
Red Tag Palmer

Hän kertoo sitoneensa perhoa pehmeällä koppelohäkilällä, niin kuin Red Tag usein nykyisinkin sidotaan.  Esimerkiksi Don Bastianin esittelemässä Brown Hacklessa ei ole ollenkaan pyrstöä ja siinä oli kultakierre. (kuvassa 2. vasemmalta).

Brown Hackle kuului Mäkisen  13 luottoperhon "tusinaan". Kuvan perhoissa on ruskea kanan pehmää höyhentä häkilänä paitsi Red Tag Palmerissa, jossa ruskeaa kukkoa.

Brown Hackle: (tässä vain osaa versioista mukaillen)


Koukku: 18 - 8 uppoperhokoukku
(Pyrstö: Toivo Mäkisen käyttämässä versiossa punainen villalanka, toisissa Brown Hackle -ohjeissa ei ole pyrstöä)
Lanka: Musta
Runko: Riikinkukko
Kierre: ohut kultalanka (Mäkisellä ei kierrettä)
Häkilä: Ruskea (pehmeä, elävä häkilähöyhen)

Coch-y-bonddu

Riikinkukkorunkoisiin ruskeahäkiläisiin perhoihin voidaan liittää myös koppakuoriaisjäljitelmä  Coch-y-bonddu, tai tuttavallisemmin Pertti Kanervan aikoinaan Kokkopontsoksi -nimeämä perho. Perhoa voi pitää yhtenä koko kauden yleisperhoista. Perho on tunnettu monellakin eri nimellä (Bracken clock, Shorn Fly, Hazel Fly, Marlow Buzz, Fern Fly jne) ja perhon tavallisinkin nimi on kirjoitettu monessa muodossa, kuten Coch y Bondhu tai -Bonddhu.

Coch-y-Bonddy -häkilässä on tummat keskusta ja häkilän kärjet ja niiden välissä selkeästi vaaleampi osa. Nykyisin aika vaikeasti tavoitettava materiaali.
 

Lanka:  Musta

Koukku: 12 - 14

Perä/hela: Litteä kulta

Runko: Bronssinvärinen riikinkukon silmähöyhenen siikanen

Häkilä: Coch-y-Bonddy tai furnace kukko (tai kana)

Pehmeähäkiläisiä Red Tageja

Kuten edellä Brown Hacklen kohdalla, myös Red Tag häkilöidään kukon tai kanan sijaan usein elävällä kanalinnun höyhenellä. Hyvää materiaalia löytyy esimerkiksi naarasfasaanin niskasta ja vartalohöyhenistä. Soveltuvaa materiaalia löytyy myös monista muista riistalinnuista.

Erik Bruunin kuvittamassa vuoden 2016 

"Sulka" postimerkissä  on kuvattu 

sinisorsan vartalohöyhen.

Red Tag Palmer 

Red Tagista on paljon erilaisia versioita, joista yksi tavallisimpia muunnoksia on nimensä mukaisesti runkohäkilöity Red Tag Palmer, josta saa helposti sekä uppo- että pintaperhoja häkilöinnin mukaan. Tunnetumpi se on kuitenkin harvahäkiläisenä uppoperhona.

Palmer versio myös kuului edellä mainittuun Mäkisen tusinaan. Mäkisen perhoissa näyttää korostuvan sidonta niukoiksi ja harvahäkiläisiksi ja tarvittaessa tuuheampien sidosten kyniminenkin sekä kestävyys. Näin myös Red Tag Palmer, joka oli aika niukasti häkilöity. Hän kuvaa perhoa Metsästy ja Kalastus -lehdessä (5/1973) seuraavasti:

"Red Tag Palmer - Punahäntä pyhiinvaeltaja (ks. selite Palmer -perhot) - tuli tuttavakseni Kerttu-kälyni saadessa ennätyssaaliin. Kun seuraavana suvena vielä eräs Ruijan kalaukko kertoi pitävänsä Red Tag Palmeria parhaana rautuperhona, kokeilin ja olin myyty mies.(...) olen sillä saanut myös taimenta ja harjusta."

Koukku: yleisesti 14 - 10, muitakin kokoja sidottu
Lanka: musta
Pyrstö: Punainen villalanka
Runko: Riikinkukko
Runkohäkilä: Ruskea kukko
Etuhäkilä: Ruskea kukko (ei välttämättä tarpeen)



York's Special

Yksi läheisesti Red Tagia muistuttava sidos on York's Special. Alkuperäisessä häkilänä on Coch-y-Bondhy. Omassa kalastuksessani uppoperhoihin tuntuu yleensä sopivan parhaiten kanahäkilä, mutta kalastuspaikka ja -tapa vaikuttavat. Kuvan perhossa on häkilänä melko pehmeää furnace kukkoa. Perho löytynee myös nimellä "Yorkie".





Koukku: 10 - 14 uppoperhokoukku
Pyrstö: koukun mittainen punainen hanhi
Runko: Riikinkukko
Häkilä: Coch-y-bondhy tai furnace


Worm Fly

1800 -luvulla kehitetty Worm Fly koostuu kahdesta peräkkäisestä Red Tag -perhosta. Sidos on esitelty tarkemmin omassa jutussaan (linkki juttuun: Worm Fly).

* * *

Tavallinen ja toimiva kalastusperhomuunnos Red Tagista, kuulapää Red Tag

Lähteet:
A.Courtney Williams: A Dictionary of Trout Flies, A&C Black, London 1949
A.E.Salmelainen: Urheilukalastus, II painos, Otava 1925
Pertti Kanerva, Huippuperhot, Readme, Porvoo 2017 
Taff Price: Fly Patterns: An International Guide. Third edition, (1986) 1997
Toivo Mäkinen: Onkiperhoja Sitomaan, KKK, Kajaani 1965
Toivo Mäkinen "Minun Perhoni" (jutusta myös suorat lainaukset) Metsästys ja Kalastus 5/1973
Don Pastian Wet Flies: https://donbastianwetflies.com/tag/brown-hackle/
Posti: https://verkkokauppa.posti.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=11041 

 

 

***

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta