sunnuntai 9. helmikuuta 2025

Sar-Mul-Mac


Useiden eri pikkukalojen jäljitelmä Sar-Mul-Mac (Sar = Sardine eli sardiini, Mul = Mullet eli kelttikalat ja Mac = Mackerel eli makrilli) on Dan Blantonin käsialaa ja kyseessä on suolaisen veden perho. Perhossa on mm. hienona yksityiskohtana kekseliäästi erivärisistä chenilleistä sidottu pää.

Omaan sidontaani perho tuli pitkälti siksi, että se on The Fly Dressers Guild:in kiltaperhojen (Guild Award Scheme) yksi ns. kultaperhoista, eli korkeimman vaikeusasteen perhoista. Yksi kiltaperhojen haasteista on sitoa aina kolme samanlaista sidosta. Sar-Mul-Mac:in kohdalla jo pelkästään löytää riittävä määrä suunnileen samanlaisia häkilöitä toi haastetta sidontaan. 

Dan Blantonin sivuilta löytyy perhon tarina sekä alkuperäiset sidontaohjeet kyseiselle perholle. Ajattelin kuitenkin päivittää tänne myös oman vaihe-vaiheelta kuvasarjani, kun kuvasin työvaiheet yhden perhon kohdalla. Tämä ei välttämättä ole paras saati ainoa tapa sitoa tätä perhoa, ennemminkin sarja näyttää yhden tavan lähestyä tätä hienoa salttiperhoa.

Materiaalit:
Koukku: Tukeva merikoukku 3/0 (esim. Mustad 34007, Gamakatsu SL-11-3H tai vastaava)
Lanka: Valkoinen vahva lanka
Pyrstö: Valkoinen buctail ja valkoiset kukon satulahöyhenet
Siipeen ja vatsaan: Harmaata, pinkkiä ja punaista buctailia, pinkkiä, viininpunaista ja hopeanväristä flashabousuikaletta sekä grizzlekukon häkilähöyheniä.
Pää: Punainen, harmaa ja valkoinen chenille + silmät.
 

1. Pohjusta koukku tasan puoliväliin (koukun koko pituudesta) Sidonta alkaa tästä koukun puolivälistä. Koukulle pohjustuksen alle voi laittaa vähän pikaliimaa.



2. Kiinntä pyrstö. Huomaa, että tiukin kiristys on keskivaiheilla. Pyrstön puolella viimeiset kierrokset ovat vähän löysempiä, näin karvat ei nouse muddler-päiden tapaan pystyyn. Ylimääräiset tyvet leikataan niin tässä kuin jatkossakin, että pää sitten koko sidonnan ajan kartioituu/ohenee silmukkaa kohti.

 

3. Valmistele häkilät, tyven siikasten leikkaaminen niin, että tyvelle jää pieni "sahalaita" auttaa kiinnittämään häkilät tukevasti.

 

4. Yhteen perhoon 6 häkilää.

 

5. Sido 3 häkilää kummallekin sivulle


 

6. Mahaan valkoista buctailia. Näyttää olevan kaksi tapaa sitoa tämä. Niin, että kaikki materiaalit sidotaan koukun puoliväiin (iso pää) tai osa vähän lähemmäs silmukkaa, kuten tässä, ja hieman pienempi pää sitten)

 

7. ja harmaata selkään

 


 

8. Pinkkiä kummallekin sivulle

 

9. Sitten sidotaan pieni määrä kimalteita selkään. Sidoin neljä kimalletta keskeltä, taitan taakse ja sitten katkaisen pyrstön mukaan sopivaksi. Näin pysyy hyvin paikoillaan.

 

10. Hopeakimalteita sivuille, nämäkin taittamalla

 

 11.  Sitten punaista buctailia sivuille

 

12. Grizzle-häkilät sivuille. Kiinnitys vastaavasti kuin valkoisissakin häilöissä.

 

13. Tästä alkaa pään sitominen. Sido harmaa chenille lenkkinä odottamaan taakse eli kaksi chenilleä kulkee sitten vierekkäin pään yli silmukalle.

 

14. Päähän ensin pari kierrosta punaista ja jatkoksi valkoista. Tässä alle voi laittaa pikaliimaa. Kiinnitys minulla perhon/pään alapuolella mutta kiinnityksen voi myös kätkeä harmaan chenillen alle eli kiinnitys silloin pään päälle.

 


15.  Valkoinen chenille on kierretty paikoilleen ja harmaa chenille-pari vedetty pään yli ja kiinnitetty silmukalle. Sitten ihan koukun silmukalla olevaan sidintalangan solmukohdan lakkaus vaikka pikaliimalla, niin kestää. Katso, että lakkaa ei mene chenillen päälle.

 

16. Silmien kiinnitykseen on monia tapoja ja soveltuvia silmiä on monia. Itse liimasin 3D-tarrasilmät pikaliimalla. Pyykkipojalla tukeva ja tarpeeksi pitkä puristus auttaa liimaamaan silmät paikoilleen.

 

 17. Valmista tuli. Tavoitteena oli kolme samanlaista perhoa.
 

 

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta






perjantai 7. helmikuuta 2025

Seth Green

 

Seth Green perho kantaa kehittäjänsä nimeä. Seth Green oli amerikkalainen kalastuspuolen innovaattori ja kehittäjä monellakin tavalla. Hän syntyi New Yorkissa vuonna 1817 ja taival päättyi vuonna 1888. Sethin elämäntyö liittyi erityisesti kalankasvatukseen; lajiin, jossa hän oli pioneeri etenkin New Yorkin alueella. Hän kirjoitti myös teoksia aiheesta. Seth nimesi joitain taimenlajeja, kuten kirjolohen rainbow trout -nimi vaikuttaisi olevan häneltä peräisin. 

Seth Green -perhot olivat aluksi suurehkoja pulleita bassiperhoja, mutta niistä sidottiin myös solakampia versioita taimenperhoiksi. Joitain pintaperhojakin löytyy vanhoista kuvastoista.

Seth Green oli myös yksi väkäsettömien koukkujen varhaisista puolestapuhujista. Greenin perhot oli sidottu hänen omiin neulakoukkuihinsa (needle hooks), joita nykyisin sanottaisiin väkäsettömiksi koukuiksi. Niinpä nämä hänen nimikkoperhonsa, jos jotku, ansaitsevat tulla sidotuiksi väkäsettömiin uppoperhokoukkuihin esikuvansa neulakoukkujen mukaisesti.

 

Seth Green

Koukku: esim. kokoa 14-8 uppoperhokoukku 

Lanka: musta

Hela: litteä kultatinseli 

Pyrstö: harmaa kana (sidotaan usein ilman pyrstöä), 

Kierre: Keltainen silkkilanka 

Runko: vihreä silkki 

Häkilä: (Vaalean)ruskea kana 

Siipi: ruskeapilkullista kalkkunaa

Uusissa väkäsettömissä löytyy monia kauniita sproat- ja limerick-tyyppisiä koukkuja, jotka sopivat upeasti vanhoille perhomalleille.

(Seth Greenistä, vanhoista perhosta ja väkäsettömistä koukuista kirjoittelin pidemmästi Perhokalastus-lehden numerossa 4/2024.) 

 

Lähteitä:

Harold Hinsdill Smedley: Fly patterns and their Origins

Jacques P. Herter: Professional Fly tying, Spinning and Tackle making Manual and Manufacturers' guide. (1941)

www.sethgreentu.org/history

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

 

 

Black Gnat

 

Hyvin pienten kaksisiipisten (diptera) jäljitelmä Black Gnat on perhorasioiden perustavaraa. Pieniin 14-18, ja pienempiinkin koukkuihin sidottuna näille perhoille on aika ajoin käyttöä. 

Samalla nimi Black Gnat käsittää varsin moninaisen joukon erilaisia tummasävyisiä perhoja vanhoista kookkaista bassiperhoista erilaisiin miniperhoihin.

Englannissa jäljiteltävänä on ollut muiden muassa Suomessakin tavattava kaksisiipinen Bibio johannis, kun taas Suomessa yleisemmin black gnat -perhoilla on jäljitelty vähän kaikenlaista "pientä mustaa", mitä veden pinnalle eksyy. Black Gnat -perhoja sidotaan sekä uppo- että pintaperhoiksi.

 

Viimeisimmät omat pienet Black Gnat -perhoni sidoin numero 22 -koukkuun. Runko on mustaa sidontalankaa, jonka päällä on keltainen kierre. Häkilä on mustaa kukkoa ja siipi valkoista polypropyleeniä.

 

Perinteisiä Black Gnat sidoksia on paljonkin, tässä niistä muutamia:

Halfordin Black Gnat

Koukku: Numero 15 pintaperhokoukku

Runko: Riikinkukon quill + 4 kierrosta mustaa hevosenhäntäjouhta rintakehän paikkeilla

Häkilä: Kaksi mustaa pehmeää höyhentä (alunp. kottarainen)

Siivet: kaksi blue dun kukon häkilänkärkeä 


Pritt:in Black Gnat

Koukku: numero 16

Runko: Musta quill

Häkilä: Musta kukko tai pehmeämpi musta häkilä (alunp. kottarainen)

 

Suomalaisia versioita on esimerkiksi Juha Pusan Suomen kalastavimmat perhot -kirjassa (1988) Simo Lumpeen malli:

 

Simo Lumpeen Black Gnat

Koukku: 14-18 pintaperhokoukku

Lanka: musta monocord

Runko ja jalat: Musta peurankarva (Sidotaan peurankarvanippu koukulle ja taitetaan takaa eteen. Karvojen päistä jätetään perholle muutama lyhyehkö jalka)

Siipi: savunharmaa poro

Pää: musta

 

Ohjeita on paljon enemmänkin. Yleisesti kaikissa on musta tai hyvin tumma runko, musta häkilä ja mahdollisesti kaksi siipeä esim. häkilän kärjestä.

 

 

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta