1880-luvulla perhopuolella tapahtui paljon. Koukuissa silmukat yleistyivät haastaen perinteiset guttiperukkeet. Uppoperhojen sijaan myös pintaperhot alkoivat yleistyä. Pearsall's Gossamer -langat tulivat markkinoille vuonna 1885, eli 140 vuotta sitten. Itse yhtiö aloitti toimintansa 230 vuotta sitten. Tuossa 1885-1886 vuosien aikana julkaistiin useampia hyvin merkityksellisiä perhokirjoja, joihin palataan yhä edelleen.
Yksi vähän tuntemattomammista kirjoista oli 140 vuotta sitten ilmestynyt H.S.Hallin "Fishing, Salmon and Trout" (1885). Hall oli yksi pintaperhokalastuksen keskeisistä kehittäjistä, vaikka onkin nimenä jäänyt Halfordin jalkoihin.
Tuossa kirjassa oli kiinnostava perho The Little Sky Blue. Taivaansininen tässä yhteydessä viitannee ennemminkin taivaanharmaaseen (engl. blue dun on suomalaisittan siniharmaa).
Runkoon Hall kertoi käyttäneensä oljenväristä silkkiä, villaa tai quill-materiaalia, mutta silkki oli toiminut parhaiten. Häkilä ja pyrstö puolestaan on honey dun -kukkoa ja siipi tavallisenharmaata siipisulkaa. Sopivan ohutta löytyy sorsien siipisulkien ihan tyveltä ja ohuemmista kohdista siipeä. Perho on hyvin yksinkertainen perus pintaperho. Samalla vaalealla vihetävänkeltaisella langalla sidotaan runko ja pää. Koukuiksi valikoitu Mustad 94842, josta väkänen on helppo litistää ennen kalastusta.
Sidontaohje perinteiselle pintaperholle löytyy täältä!
The Little Sky Blue (Hall)
Koukku: 16-14
Lanka: oljenkeltainen sidontalanka (perinnelankana Pearsall's Gossamer nr. 2 "straw")
Pyrstö: Honey dun -kukko
Runko: Oljenkeltainen sidontalanka
Häkilä: Honey dun -kukko
Siipi: Sinisorsan siipisulka
Little Blue tai Sky Blue -nimillä tunnettu perho Alfred Ronaldsin mukaan eroaa hieman edellisestä
Sky Blue / Little Blue (Ronalds)
Koukku: 16–14
Pyrstö: sama kuin häkilä
Runko: Inkiväärinvärinen mohair johon sekoitetaan vaaleansinistä (siniharmaata) villaa tms.
Häkilä: Keltainen (tälle ei tarkempaa määritelmää, voi olla luonnonkeltainen, eli jokin dun -sävy?)
Siipi: Vaaleanharmaa/siniharmaa (Sinisorsan siipisulka)
Perhosta löytyy myös suomalainen versio, jossa blue dun lienee käännetty vaaleansiniseksi. Kokeilla kannattaa tätäkin, vaikka vaaleansininen on harvinainen väri pintaperhoissa.
Tällainen pieni sinisävyinen päivänkorennon esiaikuisen jäljitelmä Toivo Mäkisen Onkiperhoja sitomaan -kirjasta:
Little Sky-blue Dun (Toivo Mäkinen):
Koukku: 16 - 14 pintaperhokoukku
Pyrstö: vaaleansininen kukko
Runko: harmaa villa
Häkilä: vaaleansininen
Siivet: pystyyn sidotut (upright) harmaat kaistaleet esimerkiksi sorsan siipisulasta
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti