Seurasin kerran Victoriajärven rantakivikossa, miten kahvinruskea juotikas (engl. leech, suomeksi myös esim. iilimato) ui muutaman sentin syvyydessä kohti rantaa. Juotikas oli melko litteä, vajaan kahden sentin levyinen ja noin kymmenen senttiä pitkä. Totesin, että jos jossain on perhonsidonnassa todella onnistuttu, niin maraboupyrstöinen leech-perho muistuttaa lähes täydellisesti esikuvaansa. Etenkin silloin, kun perhoa uitetaan kevyillä ylös - alas -nostoilla melko rauhallisen vedon aikana.
Nykyisellään yleisnimen "leechit" tai "liitsit" -alle kätkeytyy kirjava joukko perhoja, joita yleensä yhdistää elävä maraboupyrstö ja painotettu etuosa, jotka antavat perholle sen tyypillisen uinnin. Nimestään huolimatta perhoilla ei nykyisin välttämättä jäljitellä erityisesti juotikkaita, vaan ne toimivat hyvinä yleisperhoina. Perhoissa voi olla esimerkiksi dubattu, marabou- tai chenillerunko, runko- tai kaulushäkilä tai ei häkilää ollenkaan. Väriyhdistelmiä on paljon. Suosituimpia värejä lienee musta, valkoinen, oliivi ja tietenkin se kuuluisa "pinkki liitsi" jonka soveltuvuutta jopa lohen kalastukseen on toisinaan osin pilke silmäkulmassakin keskusteltu perhokalastuspalstoilla. Liitsit ovat osoittautuneet ottaviksi perhoiksi lähes kaikkien perhokalastukseen soveltuvien kalalajien kalastuksessa bassista lohikaloihin ja niin edelleen. Oma suosikkikalani ahven on hyvä esimerkki tästä. Mukavia hetkiä ahvenvesillä on syntynyt eräänkin oranssi-mustan leechin avulla, joka alunperin syntyi Lapin Leech -nimisen perhon pohjalta.
Erilaisilla leecheillä on oma vuosikymmenten mittainen historiansa, ja monelle nykyisin vain värin mukaan nimetylle yksinkertaiselle perholle, kuten "keltainen leech" on aiemmin ollut omat erilliset nimensä, kuten "Snot Tadpole Lure". Tässä muutamia esimerkkejä aiemmista "klassikkoleecheistä".
Dog Nobbler
"Uutta vuodelle 1985 ja kivijalkamyymälämme viimevuoden bestselleri, josta raportoitiin hyviä saaliita. Sukeltaa pohjaan kalan luo, tehokas järvillä ja lammilla ja tappava perho myös taimenelle ja meritaimenelle" -alkaa Dog Nobbler -perhon myynti-ilmoitus McHardys of Carlislen luettelossa vuonna 1985.
Dog Nobbler on kuuluisin useamman Nobbler -perhon sarjasta, jotka on mielletty erityisesti seisovan veden perhoiksi. Perhon kehitti 1980-luvun alussa Trevor Housby. Perhon voi katsoa olevan evoluution tulos amerikkalaisen Bill Bladesin hyvin samankaltaisesta pilkkiperhosta "Ice Fishing Lure", jonka hän oli kehittänyt jo 1940-luvulla ja jonka julkaisi kirjassaan "Fishing Flies and Fly Tying" vuonna 1951. Nykymuotoisten leechien historian voi katsoa siten ulottuvan ainakin 1940 -luvun alkuun.
Dog Nobbler on yksi harvoista perhoista, jotka on patentoitu. Vuonna 1984 perhonsitoja Sid Knight patentoi Trevor Housbyn luoman sidoksen ja perholle antaman nimen. Patentista kehittyi kovaa keskustelua, ja Knight puolustautui halunneensa "estää huonompien tuotteiden (sidosten) aiheuttama kaupallinen hyväksikäyttö", Sid Knightin omat sidokset on arvostettu korkeatasoisiksi. Mutta tarvitsevatko perhot patenttisuojaa? John Roberts kyselee taimenperhokirjassaan aiheellisesti: "Olisiko perhokalastuksen maailma yhtään sen parempi, jos Frank Sawyer, Canon Greenwell ja James Wright, William Lunn, Richard Walker ja monet muut olisivat patentoineet omat sidoksensa ja perhojensa nimet?" ja toteaa, ettei olisi (Roberts, 1995).
Dog Nobbler -perho todettiin kaikkinensa niin tehokkaaksi, että sen käyttö välillä kiellettiin joillain britannian pienemmillä järvillä.
Koukku: pitkävartinen 4 - 12
Painotus: Lyijytön painolanka koukulle ja iso kuulapää. Alunperin päänä toimi lyijyhauli, joka puristettiin paikoilleen ja liimattiin kiinni.
Pyrstö: Marabou, pitkähkö (usein sama väri, kuin runko, tai sitten ei)
Runko: Chenille (värivariaatioita paljon, musta on yleinen)
Pää ja silmät: Lyijyhauliin maalataan silmät, vaihtoehtoisesti painotus enemmän rungossa ja päänä riikinkukon herl.
Kierre: Hopeatinseli
Painotus: Lyijytön painolanka koukulle ja iso kuulapää. Alunperin päänä toimi lyijyhauli, joka puristettiin paikoilleen ja liimattiin kiinni.
Pyrstö: Marabou, pitkähkö (usein sama väri, kuin runko, tai sitten ei)
Runko: Chenille (värivariaatioita paljon, musta on yleinen)
Pää ja silmät: Lyijyhauliin maalataan silmät, vaihtoehtoisesti painotus enemmän rungossa ja päänä riikinkukon herl.
Kierre: Hopeatinseli
Dog Nobblerin ohelle syntyi muunnoksia muiden muassa Frog Nobbler, jossa oli "sammakon silmät" kuulaketjusta ja muita kuten kimalteilla ja kuulasilmillä ryyditettyt Pretty Dogs -perhot. Dog Nobbler värivalikoimaa esimerkiksi edellä mainitussa McHardysin kuvastossa olivat musta, valkoinen, vihreä, oranssi, keltainen, ruskea ja pinkki ja koukkukokoina 6 - 10.
Tadpole -perhot
Tadpole -perhot jäljittelivät alunperin nimensä mukaisesti esimerkiksi sammakon nuijapäitä, joita sopivasti kun sattuu, saattaa olla mustanaan järven rantavesissä. Tadpole-perhot osoittautuivat kaikkinensa pyytäviksi yleisperhoiksi.
Tavallinen Tadpole on helppo sitoa: koukulle kierretään painotus, tehdään maraboupyrstö ja runko chenillestä. Päänä voisi olla kuulapää tai perhoon sidotaan tavallinen sidontalankapää. Tällaisina versioina perho on nykyleechin yksiä perusmalleja. Varsinaisia sammakon nuijapäätä jäljitteleviä Tadpole -perhoja on useita erilaisia, myös muita kuin marabou-pyrstöisiä versioita. Lisäämällä perhoon pyrstön alle pienen lyhyehkön neonvihreän tupsun esim. villaa tai kimalletta, perho muuttuu nimeltään Viva Tadpole -perhoksi.
Kuvan "keltainen leech" löytyy tarinoineen Bill Hansford-Steelen Afrikan perho-oppaasta (1997) nimellä "Snot Tadpole Lure". Perholla kerrotaan yhtetyn hyviä saaliita "niin ettei niitä pysty enään kaikkia erittelemään". Perhon nimi juontaa juurensa kalastajaryhmään ja reissuun, jolloin saivat saalista pelkästään kyseisellä perholla kylmänä (Etelä-Afrikan) talvipäivänä. Perhon nimi jäi elämään lauseesta "it's s'not a bad fly..". Perholle erityisen hyväksi keliksi oli jatkossakin osoittautunut pilvinen päivä jolloin veden pintaa peittää pienet väreet: "uitetaan nopealla uitolla juuri pintaväreiden alla".
Snot Tadpole Lure
Koukku: 8 - 10 pitkävartinen, painotetaan esim. lyijyttömällä painotuslangalla.
Lanka: Musta
Pyrstö: Fluorikeltainen (lime) marabou
Runko: Fluorikeltainen (lime) chenille
Pää: Musta
Woolly Bugger
Yksi vahvasti nykyleechien kehitykseen vaikuttanut perho on amerikkalaisen Russel Blessingin vuonna 1967 vanhasta villa/häkiläpyrstöisestä Woolly Worm -palmerperhosta kehittämä Woolly Bugger -perho (toisinaan myös Wooly Bugger). Perhossa on maraboupyrstö ja pehmeä runkohäkilä. Yleensä perhoon liitetään myös kimalteita. Värimuunnoksia on paljon, yleisiä ovat muiden muassa musta, ruskea ja oliivi.
Woolly Bugger
Koukku: 2 - 8 pitkävartinen
Painotus: usein kuulapää tai rungon alle painolankaa, tai molemmat.
Lanka: sama kuin runko tai esim. musta
Pyrstö: marabou + pari kimalletta kuten flashabou
Runko: marabou
(Kierre: kulta tai hopea tai esim flashabou)
Runkohäkilä: pehmeä kukko, sama sävy kuin runko tai esim. grizzle
Pää: kuula/kartiopää tai normaali sidontalankapää.
Whitlock Electric Leech
Electric Leech on Dave Whitlockin kohtalaisen tunnettu muunnos Wolly Bugger perhosta, jonka sidonta kartiopääversiona esitellään vaihe vaiheelta -ohjeena Juha Pusan ja Anssi Uitin "Perhonsitojan kirjassa" (2004). Alla oleva ohje on John Roberstin antama "alkuperäinen" ohje. Mielenkiintoista on, että perho sidotaan siinä LW lohikoukkuun. Pään sitominen flashaboun kanssa voisi sopia moneen muuhunkin perhoon.
Koukku: Partridge Low Water -lohikoukku nro 1/0 - 10 + painotus rungon alle
Lanka: Musta
Sidontalakka: Dave's Flexament
Pyrstö: Musta marabou
Runko: dubbingsekoitus mustaa afrikanvuohen ja kanin karvaa 50/50 (esim. musta villa tai muu dubbing sopii yhtä hyvin)
Runkohäkilä: Musta pitkäsiikasinen, pehmeä ja elävä kukon satulahöyhen
Rungon ja pyrstön päälle: Riikinkukon herl 3 - 6 kpl
Kylkiviiva ja pyrstön sivulle (sidotaan runkohäkilällä paikoilleen): flashabou
Pää: Musta + flashabou, lakataan kirkkaalla lakalla.
* * *
Erilaiset leechit ovat vuosikymmenten aikana tarjonneet lukemattomille kalastajille unohtumattomia kokemuksia ja hienoja saaliita. Perhon arvoa ei vähennä sen helppo sidottavuus. Leechit ovat esimerkki hyvistä harjoitusvastuksista siihen, kun sidontaura on alkamassa, ja kun jo ensimmäisillä perhoilla on mahdollista saada hyviä saaliita. Leechejä on helppo myös varioida, sitomalla vaikka pieneen koukkuun sidottuja minileechejä. Huomattavasti nuoremmillekin perhoille, kuin leecheille on tarjottu jo klassikon asemaa, joten ihan vapaasti voi myös leechiä uittaessa ajatella kalastavansa perhoklassikolla, jonka takana on pitkä pätkä historiaa usealla eri matereella.
* * *
Marabou
Marabou
Marabou-höyhenet olivat alunperin marabuhaikaran (Afrikan marabu) pehmeitä peitinhöyheniä jotka myöhemmin korvattiin kalkkunan ja kanan vastaavilla höyhenillä. Marabut ovat nykyisin suojeltuja lajeja. Kuvassa pari marabuhaikaran höyhentä haikaroiden istumapuun juurella ja seurallinen marabuhaikara hotellin pihalla Moshissa, Pohjois-Tansaniassa (Olen julkaissut kuvat aiemmin myös Perhokalastajat.net:issä). Marabujen jalat ovat oikeasti mustanharmaat mutta linnut viilentävät itseään helteessä ulostamalla jalkansa valkoisiksi.
* * *
Lähteet:
John Roberts: "Collins Illustrated Dictionary of Trout Flies", Castle books, New Jersey 1998
Juha Pusa, Anssi Uitti; "Perhonsitojan kirja", Gummerus kustannus Oy, ajatus Kirjat, Jyväskylä 2004
Bill Hansford-Steele: "African Fly-fishing Handbook", Southern Book Publishers, Cape Town 1997
McHardys Carlisle: "Fishing Tackle Catalogue 1985"
Taff Price: "Fly Patterns an International Guide" III edition, Blandford, London 2000 (1997)
Wikipedia: "Woolly Bugger", https://en.wikipedia.org/wiki/Woolly_Bugger
***
Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti