Kolme polypropyleeniperhoa - Rackelhanen, Klinkhamer ja Poly Wing Dry Fly

Perhonsidonnan vakiomateriaali polypropyleenimuovi kehitettiin 1950 -luvun puolivälissä ja on sen jälkeen muodostunut toiseksi tärkeimmäksi muoviksi polyeteenin jälkeen. Polypropyleeni on tavallisimmillaan erilaisten jokapäiväisten purkkien ja pakkausten muodossa. Kyseinen muovi liittyi osaltaan 1960 - 1970 -lukujen muovihuumaan. Kirkasväriset ja modernit muoviastiat ja tavarat osoittivat tulevaisuudenuskoa kylmän sodan aikakaudella (M.Aalto). Eriväriset muovimukit ja -lautaset liittyivät vahvasti minukin lapsuuteen. Eikä muovien kehitys jäänyt perhonsitojiltakaan huomaamatta. Ensimmäiseksi muovirunkoiseksi perhoksi nostetaan yleensä Sinfoils Fry 1950 - 1960 lukujen taitteesta.

Ensimmäiset muovit esiteltiin jo 1860 -luvulla mutta varsinaisen synteettisen muovin bakeliitin historia vie vuoteen 1907. 1960 -luvun muovihuuma ei ehkä koskaan loppunut. Muovia on tuotettu jo 8,3 miljardia tonnia ja tuotanto jatkaa kasvuaan. Se näkyy kaatopaikoilla, savuina ilmassa ja maailman merien hyvinvoinnissa (HS 20.7.2017). Muovien yleistymistä kuvannee hyvin sekin, että 1970 -luvun perhotarvikekuvastossa perhomateriaaliksi tarjotaan arkkeina muovikalvoa - aivan vastaavaa kuin tavallinen muovipussi - Poly Sticklen ja muiden muoviperhojen materiaaliksi. En usko, että enään sellaisenaan menisi kaupaksi. 

Pehmeää polypropyleenilankaa, jota esimerkiksi klinkhamerin siipiin käytetään, tuli tarjolle useilla eri tuotenimillä muiden muassa käsityölangoiksi, muovimattojen kanttaukseen (joista purkamalla moni Suomessa hankki ensimmäiset polypropyleeninsä) ja vaikka valmiina "virkkaa itse aamutossut" paketeissa Pohjois-Amerikassa. Perhonsidontaan materiaali soveltui erityisesti kelluvuutensa, värivalikoimansa ja vedenkestävyytensä vuoksi.

Purkautuva muovimatto on ollut monen 

polypropyleeniperhon materiaalilähde.

Nykyisin tunnetuimpia kokonaan polypropyleeniperhoja on 1960 -luvun lopulla kehitetty Rackelhanen. Suomalaisista polypropyleenirunkoisista perhoista Heikki Anttosen 1980 -luvun taitteessa kehittämä lohipintaperho Pompero on varmastikin tunnetuin.


Rackelhanen (1967)

Rackelhanen syntyi vuonna 1967 kun ruotsalainen perhokalastaja Kenneth Boström kalasteli vesiperhosten hatchingin aikaan Vänneån-joella. Kennethin perhot eivät kelvanneet kaloille, jotka napsivat vesiperhosia hieman pinnan alapuolella. Rackelhanen syntyi vastaamaan tähän tilanteeseen. Sopivalla uitolla esimerkiksi (uppokärkisellä siimalla) kelluva perho tekee pieniä sukelluksia pinnan alle.

Parhaimmaksi perhon materiaaliksi osoittautui polypropyleenilanka. Perho sai alkuun osakseen jonkinlaisia hymähdyksia ja sen kohtalaista rumuutta osoittavia nimityksiä (Rackelhane - korpimetso, metson ja teeren risteymä). Perhon sidonnasta on Kenneth Boströmin omat hyvät kuvalliset sidontaohjeet sivulla Rackelhanen. Perhosta löytyy hyvät esittelyt suomeksi esimerkiksi Pertti Kanervan tuotannosta.

Poly wing Dry Fly (1974-1975)

Mullistavaksi luonnehdittu polypropyleenilanka tarjosi perhonsidontaan uusia mahdollisuuksia kelluvana ja vettymättömänä materiaalina. Vuoden 1975 McHardys of Carlislen kuvastossa kerrotaan, millaista tuotekehitystä oli vuoden aikana tehty uuden Poly Wing Dry Fly:n eteen ja perhoa esiteltiin koko sivun mainoksella.

 McHardys 1975 -luettelon Poly Wing Dry Fly

ja oma hieman laihempi versio samasta aiheesta

"Perhot ovat säilyneet melko muuttumattomina Skuesin ja Halfordin ajoista lähtien  ja uudistukset ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta olleet vanhoja stantardeja erilaisilla materiaaleja ja uusilla nimillä - ja loppujen lopuksi tähän päivään saakka mitään erityisen uutta ja mullistavaa ei ole tapahtunut.."   

"Mutta nyt 1975 on tarjolla jotain todella uutta ja varmasti kaikkia perhokalastajia kiinnostavaa - Poly Wing Flies.  "

Polypropyleenin myötä pintaperhojen kentälle kerrottiin avautuneen ihan uudet mahdollisuudet ja oli useiden asiantuntijoiden kanssa kehitetty kiinnostavimmat perhot moniin vuosiin. Malliperhossa koko runko on polypropyleenistä kiedottu voimakkaasti eteen päin paksunevaksi ja siipenä oli spent wing -tyyliin sidotut kimput polypropyleeninauhasta.

Perhot olivat kooltaan keskimäärin 10 - 12, tai kuten Black Gnat Poly Wing koossa 14 ja 16. Perhot kattoivat tunnetuimmat pintaperhot kuten Blue Dun, Greenwells, Iron Blue, Red Spinner ja Sepia Spinner.

Harmaa Poly Wing Dry Fly

Koukku: 12 - 14 pintaperhokoukku
Lanka: esim. dun, harmaa tai musta
Siivet: Valkoinen polypropyleenilanka, sidotaan ennen runkoa spent wing -siiviksi
Runko: Harmaa polypropyleenilanka, reilusti eteen paksuneva runko
Pää: sidontalanka + lakka

Kahden minuutin Spent wing

Muunnos edellisestä, nopea propyleenilangasta duppaamalla tehtävä takuukelluva korentojäljitelmä.

Koukku: 14 - 10 pintaperhokoukku
Lanka: Musta tai ruskea
Siipi (sidotaan ensin) valkoista polypropyleenilankaa, sidotaan muutaman millin päähän koukun silmukasta
Runko: Ruskeaa polypropyleenilankaa joka katkotaan n. 1 cm pätkiksi ja dubataan hyvin vahattuun lankaan  (duppausilmukka!) ja kierretään rungoksi
Häkilä: siiven eteen ja taakse viimeiset kierrokset rungon dubbausta ja kaivellaan tarvittaessa kuituja esiin häkiläksi.
Pää: sidontalanka ja lakkaus


Klinkhamer (1984)

Klinkhamer (klinkhåmer) pääsi ensiuinnilleen Norjassa Glomman pinnalla 27.6.1984 kehittäjänsä hollantilaisen Hans van Klinkenin uittamana ja perho antoi lyhyessä ajassa useamman harjuksen. Perho kulki vielä tuolloin nimellä Light Tan (L.T.) Caddis. Perho sai myöhemmin uuden nimen Klinkenin kirjoittaessa siitä artikkelin hollantilaiseen perhokalastuslehteen, jolloin lehdessä työskennellyt perhomies Hans de Groot antoi sille hämäävän skandinaavisen uuden nimen. Klinken ei ole ottanut kunniaa perhon kehittämisestä kokonaan itselleen, koska samoihin aikoihin (1979, 1983 ja 1986) esiteltiin kahdella eri mantereella kolme erillistä perhoa, joissa oli joitain samoja aineksia, kuin Klinkhåmerissa.

Klinkhamerin alkuperäinen versio jäljitteli isompaa vesiperhosen kuoriutuvaa toukkaa, jonka Klinken oli poiminut saaliskalan vatsasta. Perhosta kehittyi pian monimuotoinen joukko erilaisia "klinkki" -nimen alle sijoittuvia kalvoroikkujia, jotka jäljittelevät niin vesiperhosia kuin päivänkorentojakin. Perhomalli lienee yleisin tai ainakin yleisimpiä pintaperhoja nykyisin.

Klinkhamer
 

Koukku: Kaareva 8 - 14
Lanka: Vaaleanruskea
Siipi: Vaalea polypropylene
Runko: Vaaleaa harmaanruskeaa (tan) pohjavillaa
Rintakehä: Riikinkukon herl
Häkilä: ensimmäisessä sidoksessa oli Blue dun -häkilä, ruskea on hyvin yleinen. 

* * *

Lähteet:

Juha Pusa & Anssi Uitti: "Perhonsitojan kirja",  Ajatus Kirjat, Jyväskylä 2004  

Ian Whitelaw: "The history of Fly-fishng in Fifty Flies", Stewat Tabori & Chang, NY 2015 
McHardys of Carlisle: "Tackle '75", Lontoo 1975
Wikipedia: Polypropyleeni,  https://en.wikipedia.org/wiki/Polypropylene
Pertti Kanerva: Rackelhanen ja polypropyleeniin liittyvä tarina Kanervan kirjoissa, lainattu muistinvaraisesti ja täydennän viittauksen myöhemmin. 
Mikko Aalto: Muovihuumasta, http://antiikkidesign.fi/uutiset/fiskamin-muistuttaa-60-luvun-muovihuumasta 
Heikki Anttonen: Pompero, http://personal.inet.fi/koti/mr.pompero/Pompero.htm

Kenneth Boström; Rackelhanen, http://www.rackelhanen.se/eng/10019.htm

Wikipedia: muovit, https://fi.wikipedia.org/wiki/Muovi

HS 20.7.2017: "Nyt se on laskettu: maailmassa on tuotettu 8,3 miljardia tonnia muovia ja peräti puolet siitä kolmentoista viime vuoden aikana – silti tuotanto vain lisääntyy entisestään"

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005297977.html