Jacketfish

Silloin kun ei ennätä kalalle, voi käydä läpi vanhojen reissujen kuvia tai mielikuvia. Yksi mukavista retkistä oli erään kesäloman ”local fishing” -retki Sansibarilla. Halusin helpolle ja halvalle kalaretkelle niin, että lapsetkin saisivat olla mukana.

Pyysin meidät mukaan puiseen kalaveneeseen, josta löytyi pelastusliivit kaikille. Aamulla ajettiin avoveteen Intian valtameren rauhalliseen aallokkoon.  Alla oli viitisen metriä turkoosia vettä ja päällä sininen taivas ja aamun kirkas aurinko idässä. Se oli hiekkainen matalikko, mutta sen verran syvä, ettei kaloja erottanut enään pohjasta, etenkään aallokossa. Jokainen sai kouraansa puukepin, jonka ympärille oli kelattu pitkät pätkät paksua siimaa. Siimassa oli koukku ja paino. Sama setti kuin Victoriajärven kalastajillakin on lähes poikkeuksetta. Laitettiin kalanpalanen tai katkarapu koukkuun ja koukut pohjaa laahaamaan veneen kääntyillessä pitkässä lieassaan.

Veneen kippari alkoi nostamaan kaloja veneeseen. En ollut moniakaan niistä lajeista päässyt ennen  näkemään silmästä silmään. Boxfish, Jacketfish, jotain pieniä, joille ei löytynyt yhteisiä nimiä. Virallisia nimiä en tiennyt varmaan yhdellekään. Itse en saanut ylös mitään. En tiedä millä aisteilla kippari tiesi kalan olevan koukussa, sillä siinä aaltojen keinunnassa ja metrien syvyydessä paksusta siimasta en saanut minkäänlaista tuntumaa koukkuun. Tyhjiä nostoja ja syötittömiä koukkuja oli meillä muilla saaliina. Mutta retkeä se ei pilannut.

Myöhemmin päivällä ajettiin rantaan. Kippari ojensi meille ”takkikalat” ja muut päätyivät hänen perheelleen. Olisi ansainnut saada ne kaikki, hänen saalistaanhan ne olivat, mutta vieraanvaraisuus on täällä huomattavaa. Vein kalat lodgen keittiöön ja kyselin saisiko niistä jotain aikaiseksi. Illalliseksi nautittiin Jacketfish -ateria Intian Valtameren rauhoittavaa kohinaa kuunnelleen.