Mr. Pennell ja kolme vallankumouksellista perhoa

Brittiläinen luonnontieteilijä ja kirjailija Henry Cholmondeley-Pennell (1837-1915) on tullut ainakin nimeltään tunnetuksi perhopuolella Pennell-koukuista ja Black Pennell perhosta. Pennell oli kuitenkin paljon muutakin, muiden muassa tuottelias teräväkynäinen kirjoittaja joka ei kaikessa kulkenut vain valtavirran mukana, vaan tarkasteli ajan kalastustapoja myös kriittisesti. Pennell julkaisi useampia kalastusoppaita muiden tekstien ohessa, esitellen kalastustapoja laajasti. Hänen kirjoistaan löytyy muiden muassa yksi ensimmäisistä varsinaisista haukiperhoista. Tässä tekstissä kaikki suomennetut Pennell -lainaukset ovat vapaita käännöksiä.

Pennell pohti uudelleen koukkua ja sen muotoa, josta tuloksena oli varsin kaunismuotoinen omasta taivutuksestaan ja usein koukun silmukan juurella olevasta pienestä mutkasta tunnettu Pennell-koukkusarja (Pennell Limerick, Pennell Sneck..). Kapenevalankainen alasilmäinen koukku oli Pennellin parasta antia kalastukseen. 

Tuolloin koukkujen skaalaa mitattiin usealla eri asteikolla, joka toi sekaannusta. Pennellin uusi asteikko (nykyisin voisi sanoa ”vanha-asteikko”)  joka alkaa pienestä 000 -koukusta numeron 19 suurimpaan lohikoukkuun oli selkeä ja sitä käytettiin yleisesti 1900 -luvun puoliväliin saakka. Meille tunnetumpi on ns. Redditchin asteikko, suurempien koukkujen tuttuine 1/0, 2/0..  numerointeineen

 

Pennell Limerick-koukkuja ja Pennellin "uusi asteikko"

A.E Salmelaisen Urheilukalastus -kirjassa

Kolme yleisperhoa

Pennellin yksi huomio perhokalastuksessa oli, että hyönteiset voidaan jakaa yksinkertaisesti kolmeen ryhmään: keltaiset, ruskeat ja vihreät hyönteiset. Ja jos niillä väreillä sidotaan ”yleishyönteismäisiä” mutta eri kokoisia perhoja, voidaan kattaa kalastukset ”Derbyshiren puroista suurimpiin järviperhoihin, vain koukkukokoa, häkilän pituutta ja rungon paksuutta muuttamalla.”  

Kirjassaan "Fly Fishing and Worm Fishing for Salmon, Trout and Grayling" (1875)  Pennell esittelee kuuden perhon sarjan: Edellä mainitut keltainen, ruskea ja vihreä  taimen- tai harjusperhoina ja kolme lohiperhoa: Silver, Gold ja Rainbow, jotka poikkeavat myöskin muodoltaan useimmista tunnetuista lohiperhoista.

Pennellin kolmessa pikkuperhossa oli vain kaksi materiaalia: runkona ”vain yksi säie (yksi ompelusilkkipunoksen säie, ei yksittäinen silkkisäie) värjättyä ompelusilkkiä ja vain yksi höyhen häkilänä”. Runkomateriaalista Pennell kirjoittaa:

  

”Runkosilkki (Floss silk) ei ole vastaus kaikkeen sidontaan näissä perhoissa. Se menettää kiiltonsa ja väriensä vahvuuden. Sen sijaan on suositeltavaa sitoa ne muutamilla eri paksuisilla ompelusilkeillä, valiten mikä on sopivan ohutta pieniin perhoihin ja mikä taas riittävän paksua järviperhoihin” 

Pennellin perhoilla kalastettiin yleensä kolmen litkana, jossa ylimmäisenä, välillä pintaa rikkovana perhona (bob fly) oli usein tummin, eli ruskea perho. Samaan käyttöön suositellaan yleisesti myös tunnetuinta Pennellin nimeä kantavaa perhoa, Black Pennell, joka ei kuitenkaan tähän kuuden käyttöperhon listaan kuulunut. 

 

Pennellin keltainen perho 

Pennellin keltaisessa kullankeltainen silkkilanka vahattiin värittömällä vahalla. Pennell etsi ja kehitti keltaisen ja vihreän langan vahaamiseen oman värittömän vahan tyypillisen, mutta värjäävän Cobbler’s Waxin tilalle. Pyrstö ja häkilä olivat tumma kultaoliivi kukko. Häkilähöyhenet olivat ilmeisesti melko pehmeää kukkoa, ainakin ne olivat ajalta ennen geneettisesti jalostettuja pintaperhohäkilöitä.

Pennellin vihreä 

Vihreässä oli ”tummanvihreä ompelusilkki vahattuna värittömällä vahalla” ja pyrstönä ja häkilänä ”hyvin tummanvihreä kukko”

Pennellin Ruskea

Ruskean perhon runkosilkki syntyy vahaamalla ”hyvin tumma oranssi tummalla cobbler’s wax:illa ja vetämällä se sen jälkeen tiukasti sormien välissä niin, että vaha on melkein poistettu langan kahdelta sivulta, ja saadaan aikaan kelta-ruskea kuvioinen runko, kuten on March Brownien ja muiden vastaavien hyönteisten jaokkeisessa ruumiissa”

Pennell perhojen sitominen

Tämä ohje on mukailtu H.C.Pennelin kirjasta "Fly Fishing and Worm Fishing for Salmon, Trout and Grayling" (1876)

"Perhon runko on tehty samalla langalla kuin Gutti on kiinnitetty ja perhon pyrstö on samasta höyhenestä, kuin häkiläkin. Tällainen perho kestää kaksi kertaa pidempään, kun yleisellä tavalla sidottu. Jos ajatellaan vaikka March Brownia, näin sidottuna kuluu aikaa vain neljännes siitä, mitä muutoin sitomalla kuluisi." 

Jos koukku oli blind eye -koukku (tosin Pennell oli yksi silmukallisten koukkujen muokkaajista ja käyttäjistä), ensin kiinnitettiin gutti. 

Valitaan koukun kokoon ja haluttuun rungon paksuuteen sopiva silkkilanka. 

Lanka vahataan ohjeen mukaisella vahalla (kirkas tai tumma vaha) ihan hyvällä vahakerroksella. Koukun silmukan juurelle tehdään pari kolme kierrosta pohjustukseksi, joilla lanka kiinnittyy koukkuun. Muista lisätä vahaa pitkin sidontaa niin, ettei perhoon tule vahaamatonta lankaa.

Sen jälkeen häkilähöyhen kiinnitetään taas parilla kierroksella niin, että häkilän pystyy kiertämään. Älä katkaise vielä häkilän ruodin tyveä, se saa jäädä osan matkaa runkosidoksen alle, kuten pohjustuksessa yli jäänyt sidontalangan pääkin, jolloin sidoksen purkautumisesta ei ole pelkoa.

Häkilä kierretään  ja toisin, kuin yleensä, häkilä kiinnitetään parilla kierroksella häkilän takapuolelle. Perhoon ei tehdä erillistä päätä. Häkilähöyhenen ylijäämäpäätä ei katkaista vaan se saa jäädä rungon alle, koska siitä tulee myös pyrstö.

Runko kierettään tiheillä kierroksilla melkein loppuun ja lopussa muutama viimeinen kierros tehdään esimerkiksi piilosolmutyökalulla, jolloin perho päättyy koukun takaosaan. Sidos kiristetään ja lanka katkaistaan. 

Taakse yli jäänyt häkilän kärki katkaistaan niin, että siikasia jää V-malliin perhon pyrstöksi. Perho on valmis.

Ajan lehdet pitivät Pennellin ajatuksia jopa vallankumouksellisena aikana, jolloin ”perhoja on tuhansia ja sitojat pelaavat harvinaisten karvojen ja höyhenten kanssa”, kuten Baily’s Magazinen kirja-arvostelusta voidaan tiivistää. Poikkeuksellista ja jopa vallankumouksellista oli sidontatavan lisäksi ajan henkeen verraten materiaalien vähyys, perhon laiha runko ja harva häkilä. Jotain vastaavuuksia löytyy pehmeähäkiläisistä spider-perhoista, mutta niiden sidonta tapahtui eri tekniikalla ja ne ovat pääosin pyrstöttömiä.

Nykyisellään Pennellin sidontatapaa voisi soveltaa normaalin sidonnan ohella vaikka niin sanottujen "mökkiperhojen" sitomiseen, kun materiaaliksi löytyy vain paksua rullalankaa ja jokin höyhen.

Muita Pennell -perhoja

Black Pennell:

Musta Pennell on tunnetuin kaikista Pennell -perhoista. Perinteisesti käytetään perholitkan ylimmäisenä perhona (Bob fly). Perinteisessä sidoksessa on reilun pitkä ja melko harva häkilä. Nykyisin perho sidotaan yleensä ilman kultafasaanin crestiä pyrstössä.

Koukku: 8 – 14 uppoperhokoukku

Perä: Ohut soikea hopea

Pyrstö: Kultafasaanin tippet ja crest

Runko: Musta silkki

Kierre: Ohut soikea hopea

Häkilä: Pitkäsiikasinen musta kukko (saa yltää koukun mutkaan)

Claret Pennell

Vähän tuntemattomampi perho, mutta edelleen perhokirjoista löytyvä sidos on myös Pennell’s Claret tai Claret Pennell

Koukku: 8 – 14

Pyrstö: Kultafasaanin tippet ja crest

Runko: Claret (viininpunainen) hylje tai vastaava dubbing

Kierre: Ohut soikea kulta

Häkilä: Pitkäsiikasinen (koukun mutkaan saakka) furnace-kukko

Silver Pennell

Hopeinen Pennell on kuin tavallinen Black Pennell, mutta hopearunkoisena. 

* * *

Lähteet

Pennell: ”Fly Fishing and Worm Fishing for Salmon, Trout and Grayling”, George Routledge & Sons, London 1876 (digitoitu aineisto/Archive)

Pennell: ”The Modern Practical Angler”, George Routledge & Sons, London 1870 (digitoitu aineisto/Archive)

John Roberts: Collins Illustradet Dictionary of Trout Flies, Castle Books, New Jersey 1998

A.E.Salmelainen: "Urheilukalastus" II painos, Otava, Helsinki 1925 (1.painos 1914) 

The Feather Bender: "Black Pennell", https://thefeatherbender.com/2016/01/23/fly-tying-course-22-the-black-pennell/