Ylösalaisin 2 - Adams ja kölikoukku

Turhautuminen on hyväksi. Vasta uutisoitiin, että lasten olisi ihan terveellistä välillä tylsistyä ja turhautua, se kehittää luovuutta. Turhautuminen onkin johtanut moniin hyviin innovaatioihin, myös perhopuolella.

Adams on amerikkalainen perho vuodelta 1922. Perhon sitoi Leonard Halladay Michiganissa, kun hänen luokse tuli vierailemaan Charles F. Adams, joka oli poikansa kanssa ollut kalalla. He olivat palanneet turhautuneina reissusta, kun hyvän hätsingin aikana eivät heidän perhonsa olleet kelvanneet kaloille. Leonard, 30 vuotta perhoja sitonut konkari, kuunteli kuvauksen hyönteisestä ja sen pohjalta sitoi perhon, joka sai nimekseen Adams. Alkuperäisessä oli kultafasaanin tippet pyrstönä, nykyisin pyrstö on yleensä häkilän siikasia, esim ruskeaa ja grizzleä. Adams on maailman tunnetuimpia perhoja, josta etenkin laskuvarjohäkiläinen versio on monen kalastajan luotoperho ympäri maailmaa.

Tässä Adamsissa on koukkuna John Goddardin suunnittelema ja Patridgen valmistama Upside-down -kölikoukku, johon sidottuja sidoksia löytyy Goddardin ja Brian Clarken kirjasta ”the Trout and the fly”.

Keel hook - suomeksi "kölikoukku" syntyi 1960 -luvun lopulla myöskin Michiganissa. Huhtikuun 1969 Field&Stream kertoo, kuinka Dick Pobst oli kalalla poikansa kanssa, mutta kasvustoinen lampi antoi saaliiksi vain ruohosaaliita, eikä kalaa tullut. Turhautuminen johti pohtimaan asiaa, ja erilaisten kokeilujen jälkeen syntyi koukku, joka ui selällän (ei jää pohjaan), ja jossa etenkin streamer- ja salttiperhoina sidottuna siipi toimii ruohosuojana.

Suomalaisessa perhokirjallisuudessa Juhani Rossin perhokalastusoppaassa vuodelta 1975 lienevät ensimmäiset esittelyt  kölikoukuista kappaleessa "koukku-uutuuksia". Kappaleen kuvituksessa on neljä piirroskuvaa erilaisista kölikoukkuperhoista.

Keel hook -tunnetaan parhaiten erilaisista suolaisen veden perhoista, mutta sille löytyy sidoksia myös pienimmistä pintureista alkaen. Tässä koukku on nro 16..

Pienille kölikoukkuisille pintaperhoille sitojan kannattaa J.Wakefordin (1980) mukaan tehdä testi: tipauttaa valmis perho kymmenen kertaa, ja sen pitää jäädä vähintään oikein päin yhdeksän kertaa. Yksittäinen siikanenkin voi keikauttaa perhon nurin. Jatkamalla runkoa tarpeeksi pitkälle koukun mutkaan ja isohkojen siipien aika laaja V -asento auttavat myös perhoa löytämään oikean asennon. Uppoperhoissa ja streamereissa, joihin tulee kölin pohjalle mahdollisesti vielä painolankaakin, samaa ongelmaa ei ole. Yläkuvan Adams -perhon runko voisi olla hieman pidemmälle koukun kaareen sidottu, alakuvassa mittasuhteet ovat paremmat.

Adams 

Koukku: 8 - 16 pintaperhokoukku
Lanka: Harmaa
Siipi: Grizzle-häkilän kärjet
Pyrstö: Alkuperäisessä oli kultafasaanin tippet tai nykyisin yleensä kimppu häkilän siikasia
Runko: Harmaa lanka (nyk. yleensä pintaperhodubbing)
Häkilä: Ruskea ja Grizzle pintaperhohäkilä

Aatamille Eeva - Female Adams - Lady Adams

Muniva naaraspuolinen versio Adams -perhosta syntyy em. ohjeella, kun perhoon lisätään neonvihreä perä.

(Tämän tekstin ja kuvat olen julkaissut myös Perhokalastajat.net -palstalla)

* * *

Lähteet:

Field&Stream: “The Keel hook, revolution in Fly Fishing” Field and Stream, April 1969, s.96 
Jacqueline Wakeford: "Flytying Technigques", A & C Black, London 1980

Ian Whitelaw: "History of Fly-Fishing in fifty flies", Steward Tabori & Chang, Abrams NY 2015
Keskustelua lapsen turhautumisesta- ja "tylsistä hetkistä" muiden muassa: HS 26.6.2017: "Onko lapsellasi tylsää?"http://www.hs.fi/elama/art-2000005268234.html
Juhani Rossi: "Perhokalastajan opas", (Käyttötietosarja) Otava, Helsinki 1975