Perinneperhojen sidonta vaatii usein hyvää sidontavahaa ja usein sen nimeksi mainitaan Cobbler's Wax.
Cobbler's Wax tunnetaan erityisesti Greenwell's Glory -perhon runkolangan vahana. Cobbler’s wax:ia ja muita sidontavahoja (White wax, Dubbing wax) käytetään ja etenkin käytettiin perhonsidonnassa varsin monipuolisesti, etenkin aiemmin, kun saatavilla olevat langat ja silkit olivat usein vahaamattomia. Vahoja käytettiin arjessa moniin muihinkin askareisiin, kuten kenkien kyllästämiseen.
Geo M. Kelson listaa kirjassaan The Salmon Fly
(1895) perhonsitojan välttämättömiin työkaluihin ja tarvikkeisiin ”...rasia
Stevensin silikonia, pieni pullo lakkaa sekä Cobbler’s wax, jotta tarvikelista
olisi täydellinen”. (Kelson s. 60)
Nykyisin myytävät sidontalangat ovat usein valmiiksi vahattuja, monet sitovat perhonsa kokonaan ilman erillistä vahaa. Vahaamattomat sidontalangat vahattiin usein sitä mukaa, kuin niitä käytettiin.
”Paras tapa vahata silkki (lanka) on ottaa
pieni herneen kokoinen köntti vahaa, ja lämmittää sitä sormien välissä ja sen
jälkeen vetää silkki kertaalleen sen läpiniin, että hyvä kerros vahaa jää
silkin pintaan ja lanka voidaan kääriä lankarullaan.” (West, s.105)
”Ota pieni pala kengäntekijän vahaa, pidä noin 30 cm pitkää sidontalangan pätkän toista päätä hampailla ja toista toisella kädellä ja vahaa lankaa ylös alas kunnes siinä on kylliksi vahaa siihen, että voit sitoa sen koukulle. Ota taimenkoukku vasempaan käteesi ja kiedo vastavahattua lankaa kolme neljä kierrosta, ennen kuin alat kiinnittämään guttia, jotta se ei lipsuisi irti..” (Blackers, 4-5)
Lisätty vaha suojaa lankaa ja pidentää sidoksen käyttöikää, parantaa käsiteltävyyttä ja estää jo sidottuja kierroksia purkautumasta. Vaha auttaa dubbauksessa pitämään materiaalit langalla ja hyvin vahatulla langalla mielestäni myös levysiiven kiinnitys on helpompaa.
”Ota pieni pala kengäntekijän vahaa, pidä noin 30 cm pitkää sidontalangan pätkän toista päätä hampailla ja toista toisella kädellä ja vahaa lankaa ylös alas kunnes siinä on kylliksi vahaa siihen, että voit sitoa sen koukulle. Ota taimenkoukku vasempaan käteesi ja kiedo vastavahattua lankaa kolme neljä kierrosta, ennen kuin alat kiinnittämään guttia, jotta se ei lipsuisi irti..” (Blackers, 4-5)
Lisätty vaha suojaa lankaa ja pidentää sidoksen käyttöikää, parantaa käsiteltävyyttä ja estää jo sidottuja kierroksia purkautumasta. Vaha auttaa dubbauksessa pitämään materiaalit langalla ja hyvin vahatulla langalla mielestäni myös levysiiven kiinnitys on helpompaa.
Greenwell's Glory
Greenwell’s Glory:n tavoin monissa perhoissa
vahaa käytettiin rungon värin säätämiseen. Nykyisin yleinen sidontalankojen
”tussaaminen” on siis oikeastaan jatkumoa vanhalle taidolle. Vahoilla ei
luonnollisestikaan päästy tussien värivoimakkuuksiin. Perhon rungon sävy rakennettiin
vastaamaan jäljiteltävää hyönteistä siten että sidontalanka, vaha,
runkomateriaali, kuten silkki tai dubbing ja kierre olivat kaikki osa
kokonaisuutta. Esimerkeiksi sopivat Ogden on Fly Tying -kirjan (1887) perhot
March Brown, jossa dubataan ”keltaiseen hyvin vahattuun silkkiin jäniksen
korvakarvaa ja kellertävän oliivia mohairia”, Iron Blue Dun, jossa neuvottiin
käyttämään ”..punaisen purppuraista silkkiä joka vahataan valkoisella vahalla
jotta silkin oma väri säilyy“, ja Prittin Yorkshire trout flies -kirjan (1885)
Yellow-Legged Bloa, jossa ”..keltainen silkki hyvin vahattuna, jotta väri tulee
lähes oliiviksi”.
Nykyisin Cobbler’s Wax:ia käytetään perhonsidonnan ohella muiden muassa säkkipillien liitosten varmistamiseen. Valmista vahaa voikin etsiskellä perhotarvikeliikeiden ohella myös musiikkiliikkeistä. Vaha sisältää yleensä kolme ainesosaa: hartsia, vahaa ja rasvaa. Cobbler’s wax:in pinta kuivettuu varsin nopeasti ja sen tartuntakyky heikkenee. Ero tuoreen ja vanhan vahan välillä on todella suuri. Vaha kannattaakin säilyttää tiivissä muovipussissa tai suljettavassa rasiassa,ja ottaa sidontapöydälle siitä vain pieniä paloja kerrallaan. Parhaiten vahan saa säilymään, kun tekee kuin Kelson ja muut tekivät: paloittelivat vahan pieniksi ”pillereiksi” ja säilöivät ne vedessä.
Nykyisin Cobbler’s Wax:ia käytetään perhonsidonnan ohella muiden muassa säkkipillien liitosten varmistamiseen. Valmista vahaa voikin etsiskellä perhotarvikeliikeiden ohella myös musiikkiliikkeistä. Vaha sisältää yleensä kolme ainesosaa: hartsia, vahaa ja rasvaa. Cobbler’s wax:in pinta kuivettuu varsin nopeasti ja sen tartuntakyky heikkenee. Ero tuoreen ja vanhan vahan välillä on todella suuri. Vaha kannattaakin säilyttää tiivissä muovipussissa tai suljettavassa rasiassa,ja ottaa sidontapöydälle siitä vain pieniä paloja kerrallaan. Parhaiten vahan saa säilymään, kun tekee kuin Kelson ja muut tekivät: paloittelivat vahan pieniksi ”pillereiksi” ja säilöivät ne vedessä.
Yksinkertaisen sidontavahan valmistus:
Sidontavahaan tarvitaan mehiläisvahaa, hartsia ja öljyä. Mittasuhteet vaihtelevat eri vahojen kesken, mitä enemmän hartsia, sitä tarttuvampi mutta myös kovempi vaha ja päin vastoin taas vähemmän tarttuva mutta pehmeämpi vaha. Öljyn määrä on yleensä hyvin vähäinen. Suhdeluvuksi voi omia vahoja kehitellessä ottaa alkuun esim. tarttuvan sidontavahan 2 osaa hartsia 1 osa vahaa ja 0,5 osaa tai vähemmän oliiviöljyä. Vastaavasti harstin ja vahan osuudet vaihtamalla saa pehmeämpää mutta yhä toimivaa sidontavahaa.
Vahan valmistus on helppoa, lämmitä ainekset keskenään pienessä kattilassa. Ole varovainen, seos on helposti syttyvää! Pidä kansi sammutusta varten koko ajan lähellä ja tee vaha mieluiten ulkona.
Kun vaha on sulanut ja sekoittunut, kaada seos esim. silikoniseen leivontamuottiin jäähtymään. Vahan on kokonaan jäähdyttyään käyttövalmista. Vahan voi valaa myös yllä olevan kuvan mukaisesi tyhjään putkiloon (puikkoliima, huulirasva tms), jossa vaha säilyy käyttökelpoisena pitkään. Säilytä vaha esim. pienissä muovipusseissa tai ilmatiiviissä purkeissa.
* * *
(Lähteet lisään mahd.pian)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti