Greenwell's Glory

Kaksi  Greenwell's Gloryä, joista ylemmässä perhossa 

on vahattu keltainen silkki ja alemmassa oliivi silkki. 

Greenwell’s Glory:a on väitetty maailman tunnetuimmaksi perhoksi, jonka runkosilkki perinteisesti vahataan Cobbler’s Wax:illa. Parilla työreissulla hotellikuoleman karkoittamiseksi kokosin aikani kuluksi artikkelin näsitä kahdesta klassikosta, jonka olen alunperin julkaissut Perhokalastajat.net -sivustolla. Tässä on pohjana osa em. artikkelista. Käännökset ovat osin vapaita ja osaa lainauksia en ole kääntänyt. 

Greenwell's Gloryn tarina alkaa vuoden 1854 toukokuusta, päivänä jolloin argeologi Canon William Greenwell kalasti tyhjää Tweed joen varrella Sproustonissa. Greenwell näki kalojen napsivan päiväkorentoja (May Fly), jotka erosivat March Brown nimellä tunnetuista päiväkorennoista. Hän sai ajatuksen perhosta, jossa olisi keltainen silkkirunko, siivet mustarastasta, ja häkilä punaruskean ja mustan sävyinen. Greenwell vei idean perhosta lähellä asuvan kalakaverinsa James Wright:in toteutettavaksi. Wright puolestaan oli Tweed -jokivarren yksi tunnetuimpia ja lahjakkaimpia perhonsitojia. Syntyi perho, jonka raportoitiin antaneen seuraavina päivinä 14,5 kiloisen taimenen (Whitelaw s. 45). Parikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1876 Francis Francis kirjoitti:

“More bull-trout are caught on a big March brown or an extra-sized wall fly or Greenwells' Glory in the Tweed than on any other flies I know of.” (Francis Francis s .331)

1. kesäkuuta 1900 päivätyssä kirjeessä Greenwell kirjoitti: ”Alkuperäinen ja paras versio Greenwell’s Glory perhosta on sidos, jossa on: koukku nro 14, runko keltaista silkkiä, häkilä Coch-y-bondhy ja siivet mustarastaan siiven sisäpuolelta” Toisessa kirjeessä Greenwell kirjoittaa ”Kultalankaa (Gold thread) voi halutessaan käyttää perhon kierteenä” (Williams s. 197 - 199). Perhosta on nykyisin paljon erilaisia versioita, kierteellä tai ilman, siivettömänä, pyrstöllisenä tai pyrstöttömänä, laskuvarjohäkiläisenä ja uppoperhona.

”On syytä olettaa, että alkuperäisessä versiossa runkosilkki oli vahattu hyvin Gobbler’s Wax:illa oliivin sävyn saavuttamiseksi” kirjoittaa A.C. Williams perhon esittelyssä. (Williams s. 198). Oliivi oli lähempänä päiväkorentojen ruumiin väritystä, kuin kirkas keltainen ja esimerkiksi Francis Francisin antamssa versiossa runkosilkki on keltaisen sijasta suoraan tumma oliivi, jolle sidottiin tiheä kierre kultalangasta (gold wire). Cobbler's Wax on esitelty omana juttunaan.

 

 Tumman Cobbler's Wax:in materiaaleja

Greenwell's Glory

Koukku: 14
Lanka: Perhon voi sitoa suoraan oliivilla tai tummalla vahalla vahatulla keltaisella silkillä, tai sidontalankana esim. musta ja rungon lanka sidotaan erikseen.
Runko: Tummalla Cobbler's Wax:illa vahattu keltainen silkkilanka tai oliivi silkkilanka
Kierre: Kultalanka (ihan alkuperäisessä ei ehkä ollut kierrettä)
Siipi: Alunperin oli mustarastaan siivestä, nykyisin tummempaa kohtaa sinisorsan siipisulasta, tai esimerkiksi harmaan kanan tai kukon siipisulasta
Häkilä: Coch-y-bondhu (ruskea, jossa tumma keskusta ja kärjet). Nykyisin yleensä Furnace -kukko / kana, joka on helpommin saatavaa.


Pintaperhoihin sidotaan toisinaan pyrstö esim. ruskean kukon häkilähöyhenen siikasista kellunnan parantamiseksi.

* * *

Lähteet
Lisään lähteet mahd.pian