Mulkosilmäiset Booby-perhot nimetään englantilaisen Gordon Fraserin innovaatioksi reilun 30 vuoden takaa. Perho on tavallisimmillaan kuin mikä vain leech-perho, mutta kelluva. Perho voi jäljitellä pikkukalaa, sudenkorennon toukkaa tai muuta pohjan tuntumassa uivaa toukkaa, jopa verimatoja (esim. Red Booby). Väreinä samat, kuin leecheissäkin (oliivi, musta, oranssi ja niin edelleen) ovat yleisiä.
Booby Viva - Tyypillinen perusbooby
Koukku: esimerkiksi numero 10 - 6 normaalilankainen tai kevyt perhokoukku
Silmät: Foamilieriöstä koukun koosta riippuen noin 1 - 1,5 cm pätkä joka sidotaan keskikohdaltaan koukun silmukan tuntumaan. Silmätangon voi sitoa aluksi hieman liian pitkäksi ja tarpeen mukaan lyhentää myöhemmin, sopivan kelluvuuden löytämiseksi.
Pyrstö: Alle lyhyt tupsu FL vihreää polypropyleeniä tms ja päälle musta marabou.
Kierre: Ohut soikea hopea
Runko: Takana muutama kierros FL-vihreää sidontalankaa ja sen jälkeen musta villa dupattuna tai mustan maraboun tyvet kiedottuna rungoksi ja sidontalangalla vahvistettuna.
Alunperin boobyissä silmät olivat styroxpallot, jotka ohuen nailonsukkahousukankaan avulla sidottiin silmiksi. Nykyisin silmät ovat usein sidottu pätkästä foamilieriötä. Liikkeissä on myös pyöreitä foamisia helposti sidottavia booby-silmiä eri kokoisina ja värisinä tarjolla.
Yllä oleva valkoinen booby on sidottu ensin normaaliksi leechiksi villarungolla, ja sitten harjattu dubbing auki mahdollisimman ilmavaksi ja eläväksi. Ajatuksena on jäljitellä vaalea läpikuultava kalanpoikasta kelluskelemaan pohjan tuntumassa. Dubbing on sekoite luonnonvalkoista villaa, vaaleita pohjavilloja, karkeampaa vaaleaa karvaa ja kimalteita. Boobyjen foamitankojen päitä voi tehdä silmiksi tussaamalla niihin pupillit tai vaikka liimaamalla tarrasilmät.
Boobyllä kalastus
Tavallisimmillaan kalastus tapahtuu seisovassa tai hyvin hitaasti liikkuvassa vedessä nopeasti uppoavalla siimalla ja hyvin lyhyellä (esimerkiksi 20 cm) perukkella. Siima painuu pohjaan ja perho itse nousee silmiensä nostamana irti pohjasta. Pienillä vedoilla perho sukeltaa välillä syvemmälle ja pysäytyksessä taas nousee ylemmäs. Toimiva tahti voi olla joskus hyvinkin rauhallinen.
Yksinkertaisimmillaan kalastusta voi harjoittaa ihan vain heittämällä perho yllä kuvatulla tavalla hitaasti liikkuvaan veteen ja odottaa, että kala tulee kohdalle ja tarttuu perhoon. Tätä tapaa tosin on arvosteltu, onko se enään perhokalastusta ollenkaan (vert. ootto-onki). No kukin kalastakoon niin kuin mukavaksi tuntee ja säännöstöt sen sallivat. Ja saihan itse perhokin toisinaan melko konservatiivisessa brittien perhomaailmassa vastaansa varautuneita vastaanottoja. Minulle booby-perhoissa kiinostusta herätti niiden sallima mahdollisuus ronkkia risukkoisempaakin pohjaa etenkin ahvenvesillä, joissa muuten perhoja jäisi pohjarytelikköön turhan paljon. Vähän pidempi peruke sallii perhon nousta ylemmäs pohjahakojen yläpuolelle, mutta hankaloittaa samalla tärppien huomaamista. Muistelen, että omat ihan ensimmäiset heittoni booby-tyyppisillä perhoilla taisin tehdä pari vuosikymmentä sitten virvelillä ja siimaan perhon etupuolelle kiinnitetyllä painolla hyvin syvästä altaasta kalastaessa.
Booby-silmiä kotikonstein
Sivun aloituskuvan taustalla oleva terä on kaupan 5 mm reikäterä, jolla saa hyvin leikattua lyhyitä pätkiä (esim. 10 - 20 mm) foamista. Terän varsinainen tarkoitus on kuitenkin reikien tekeminen, ei lieriöiden ja siksi pidempien foamilieriöiden kohdalla terän sisäpuolen rosoisuus pilaa lieriöt. Hiomalla voisi saada asian korjattua. Terässä oleva poistoaukko kuitenkin nopeuttaa toimintaa huomattavasti ja siksi terällä saa aikaiseksi nopeasti esim. 15 mm foamilevystä suoraan sopivan mittaisia boobyjen silmiä. Vastaavia reikäteriä on kaiken kokoisia, mutta yleensä vain ohuimmat (3 - 7 mm) mahtuvat sellaisenaan porakoneen istukkaan.
Myös vartavasten foamilieriöiden leikkaamiseen tarkoitettuja teräsarjoja on saatavilla internetin kauppapaikoilla. Oma versioni asiasta syntyi kuulakärkikynän metallikuoresta, jonka kapeamman pään (reikä sopivasti n. 5 mm) viilasin teräväksi ja karkeammalla viilalla raapasin lopuksi leikkupintaan kevyesti mikrohammastusta.
Terä toimii hyvin, etenkin, kun dippaa sen kärjen aina lieriön tai parin välein tiskinpesuaineeseen (Fairy, tms), jonka voi sitten lopuksi huudella pois valmiista silmäaihioista. Akkuporakoneella melko rauhallisilla kierroksilla terä leikkaa foamista usean sentin mittaisia lieriöitä kevyesti. Foamilla on syytä olla paksuutta muutama milli enemmän, kuin terän aukon halkaisija.
Terään voisi tehdä kaupan terän tapaan lieriöille myös ulostuloaukon kylkeen, mutta minun booby-tarpeita varten terän käyttäminen irti silloin tällöin ei ole liian iso vaiva. Terällä voi leikata myös niin, että lieriöt jäävät toisesta päästä kiinni foamipalaan, jolloin ne eivät jää terän sisälle. Soirot voi lopuksi leikata irti foamiaihiosta. Foamitankojen valmistus on nopeaa. Kiinnitä foamikappale kevyesti ruuvipenkkiin tai teippaa kiinni sopivalle alustalle (esim.aaltopahvi) ja sitten vain dibbaus ja poraus, dippaus ja poraus ja välillä tyhjennys...
Materiaaliksi otin rikkinäisen rantasandaalin, jonka pesin ensin huolella. Foamin kohdalla ei materiaaleista tule pulaa. Dar es Salaamissa Intian Valtameren tuntumassa on joukko taiteilijoita, jotka tekevät veistoksia pelkästään rannoilta kerätyistä merentuomista sandaaleista, siis foamista.Veistoksia ja sandaaleja tuntuu olevan paljon. Rantasandaalien materiaali on ympäristön kannalta hankalaa; melko lyhytikäistä käytössä, kelluu merissä loputtoman pitkään ja jauhautuu pikkuhiljaa haitalliseksi mikromuoviksi. Kelluvat sandaalit päätyvät erityisen helposti sadevesien mukana vesistöihin.
Pelkillä boobysilmillä ei ehkä valtameriä kokonaan pelasteta, mutta kierrätysmateriaalin myötä on aina vähemmän tarvetta uudelle materiaalille ja säästäähän siinä muutaman euron rahaakin. Joten eipä muuta kuin sandaalia leikkaamaan. Sandaalin kylkipuolelta saa leikattua pitkää soiroa tai pohjapuolelta läpi lyhyttä, itse asiassa silmiksi varsin käyttökelpoisen mittaista pikkupätkää.
Erivärisistä sandaaleista, solumuovisista uimakellukkeista, sopivista pakkausmateriaaleista ja muista vastaavista foam-tuotteista löytyy värivaihtoehtoja kylliksi. Keltamustaraidallisesta foamikappaleesta saisi ampiaisrunkoja. Tai entä jos leikkaisi noin 8 - 10 mm aukolla paksua lieriötä, josta halkaisemalla sen keskeltä saisi suoraan hyväprofiilisia selkäfoameja surffilautoihin?
* * *
Varoituksina vielä, että pyörivän terän kanssa jos toisella kädellä ohjaa foamia ja toisella käyttää poraa, tule helposti vaurioita käsiin! Kiinnitä foami edellä kuvatulla tavalla alustaan. Turvallisinta on märillä käsillä (saippuaan dippaamisen myötä) käytellä akkukäyttöistä poraa, ei verkkovirralla toimivaa poraa.
* * *
Lähteet:
Bill Hansford-Steele: African Fly-Fishing Handbook, Southern book Publisher, Durban 1997
http://www.bishfish.co.nz/webbooks/smttrout/boobyfly.htm
http://www.flycraftangling.com/index.asp?p=145&szArticleButtonCommand=view&nArticleID=66
***
Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti