Apple Green

Apple Green mainitaan (A.C.Williams) hyvin suosituksi harjusperhoksi ympäri Eurooppaa, mutta ei Iso-Britanniassa. Tästä tunnetaan sekä uppo, että pintaperhoversiot, ja kehutaan kesäpäivien perhoksi.

Uppoperhoversio Apple Green -perhosta

Löysin näihin sopivan silkkilangan eläkkeelle siirtyvän kangaskauppiaan vanhoista varastoista. Lanka oli jo aika nukkaista ja vähän paksua, mutta ihan hyvää minulle. Tässä kuvien perhoissa on joitain ensimmäisiä testailuja aiheesta yksinkertaisella ja tuplatulla häkilällä, sekä uppoperhona. Näitä sitoessa podin vielä lakkapulaa edellisen kaaduttua ja uutta odotellessa, joten päiden lakkauksessa kokeilin korvata normilakan ohuella vesiliukoisella lakalla. No, parempaakin tosiaan on olemassa.


Apple Green

Koukku: 14
Pyrstö: Inkivääri kukko
Runko: omenanvihreä silkki
Häkilä: kuten pyrstö (minulla vanhan malliperhoni mukaan ruskea kukko)
siipi: Kottarainen tai esim. sorsan siipisulka






Luulin pitkään, että yksi isoisältä jääneistä perhoista oli Apple Green, väreiltään sopisi, mutta siinä ei ole pyrstöä ja rungolla on hopeakierre. Ehkä se oli sittenkin jokin vähän kauemmaksi varioitu Greenwell's Glory.

Wickham's Fancy

Wickhams's Fancy on esiintynyt suomalaisessa perhokirjallisuudessa ainakin A.E.Salmelaisen Urheilukalastuksesta alkaen. Perhon suunnittelijaksi ilmoitetaan Dr. T.C. Wickham. Perho ei jäljittele mitään erityistä hyönteistä. Perho on kuulunut ja kuuluu monen ottiperhoihin, se kuului mm. Toivo Mäkisen 13 luottoperhon "tusinaan" melko harvahäkiläiseksi kynittynä versiona. Perhosta tunnetaan sekä pinta- että uppoperhoversioita.

Perhosta on myös Francis Francis:in 1885 suunnittelema muunnos "pink wickham" jossa osan ohjeiden mukaan ei ollut muuta eroa, kuin siipi oli kottaraisen sijaan ruisrääkkää (landrail), mutta myös hieman punertavalla dubbingrungolla tehtyjä versioita löytyy.


Wickham's Fancy

 

koukku: 14-16
Pyrstö: ruskea helmikana (gallina) tai ruskea kukko
Kierre: ohut kultalanka
Runko: Litteä kulta
Runkohäkilä: inkiväärin punainen kukko
Häkilä: inkiväärin punainen kukko
Siipi: Keskiharmaa kottarainen, tai esim. sorsan siipisulka



A.E. Salmelaisen Urheilukalastuksessa ja vastaavasti Hardyn luettelossa on runko viety limerick -koukussa selvästi alemmas mutkaan, kuin yleensä muissa uppoperhoissa.

Grouse and Green ja muut Grouse sarjan perhot

Grouse and Green ja Grouse and orange ovat nykyisin ehkä tunnetuimmat laajasta aiemmin etenkin britannian pohjoisosissa suositusta pitkälti järviperhoina tunnetusta sarjasta. Grouse on nummiriekko, mutta muidenkin kanalintujen ruskeankirjavia pyrstösulkia on käytetty siipiin.

Kaikille grouse-sarjan perhoille on yhteistä, että niiden siipi on metsäkanalinnun  ruskeankirjavaa pyrstösulkaa ja runko villaa, tosin joissain ohjeissa mainitaan myös hylje. Pyrstöt ovat yleensä tippet-siikasia mutta myös mallardia ja pyrstöttömiäkin versioita tunnetaan, kuten aloituskuvan punarunkoinen perho.

Suomessa ainakin Walter Aunesluoma oli perehtynyt Grouse -sarjaan ja esitteli sen Perhokalastus, perhot ja perhonsidonta -kirjassaan (1973). Hän oli suomentanut perhojen nimet teeriperhoiksi kuten Viiniteeri (Grouse and Purple), Vihrerteeri (G & Green) ja niin edelleen. Tarkempi suomennos olisi ollut riekko.

Grouse-perhojen sitominen 

 Vanhan pyrstöttömän mallin mukaan sidottu Grouse and Red. 

Yleensä perhon pyrstönä on pieni kimppu tippet -siikasia.

Nummiriekon pyrstösulka on melko hankalaa sidottavaa perinteisellä levysiipitavalla, jossa sulasta leikataan kaistaleet siikasia siiviksi. Katkaisemalla symmetrisestä pyrstösulasta noin 1 cm pätkä ruotia siikasineen, siipisen sitominen on paljon helpompaa. Siiven voi sitoa neljään eri asentoon: "oikea puoli" ulospäin siiven pitkät sivu alas tai ylöspäin ja vastaavasti myös "nurja puoli" (eli sulan kiiltävä alapuoli) ulospäin ja samoin siinäkin sitten pitkät sivut ylös tai alaspäin. Tässä valmiissa perhoissa (jollainen myös aloituskuvassa) on sulan nurjapuoli ulospäin ja pitkäsivu alaspäin, jolloin siipi aukeaa kauniisti perhon sivuille.

 

Grouse-sarjan perhoja 

Yllä yhteiskuvassa olevia perhoja alkaessani sitomaan, huomasin, 

etteihän minulla ollutkaan sopivaa kanalinnun pyrstöä vaan 

vain vartalohöyheniä, joita käytin kaikissa kuvan perhoissa siiveksi. 

Ohuempi vartalohöyhen eroaa hieman myös kuvioinniltaan. 

Olen löytäyt ainakin 14 eri värivariaatiota Grouse -perhoista, joista kaikki olivat olleet saatavilla mm. Ogden Smithin perhovalikoimassa: Grouse and..

Amber, Black, Blue, Brown, Claret, D.Claret, Gold, Green, Grey, Orange, Purple, Red, Silver ja Yellow.

Pyrstö  on Grouse sarjan perhoissa yleensä poikkeuksetta 3-5 siikasta kultafasaanin tippet mutta Grouse and Green -perholle annetaan myös ruskea mallard pyrstövaihtoehdoksi.

Häkilöissä on myös eroja: G&Green häkiläksi on merkitty tumma inkivääri (kuten kuvan vasemman reunan perhoissa), G&Orange:lle punertava kukko (red) ja G&Purple:lle musta häkilä. 

Hardyn “the Hardy book of flies” -kirjan jokaisessa Grouse -perhossa on tippet pyrstö ja musta häkilä, kuten kuvan oikean laidan perhoissa. 

Ogden Smith:in kuvastossa puolestaan on ruskeakuvioiset pehmeät metsäkana (tai esim. Fasaani) häkilät kuten kuvan keskimmäisellä pystyrivillä.

Grouse and Green:

Pyrstö: tippet tai ruskea mallard, 

Kierre: kulta-/hopealanka, 

Runko: vhreä villa, 

Häkilä: tumma inkivääri kana tai kukko 

Siipi: metsäkanan ruskeakuvioista pyrstösulkaa

Grouse and Orange:

Tämä Grouse and Orange mainitaan niin suomalaisissa kuin ulkomaisissa kirjoissa yleensä Grouse-sarjan parhaaksi perhoksi.

Pyrstö: Tippet, 

Kierre: ohut soikea kulta, 

Runko: oranssi villa, 

Häkilä: punertava 

Siipi kuten edellä.

Grouse and Purple:

Grouse and Purple voi olla sekä spider että uppoperho

Ohje on kuten edellä, mutta violetti villa rungoksi ja toisinaan musta häkilä.

Ogden Smiths -kalastustarvikeliikkeen luettelossa 1930-luvulta on pieni lista suositeltuja perhoja Suomeen. Yksi niistä on Grouse and Purple. Mutta kumpi, uppoperho vai spider? Uppoperhona grouse-sarja antaa hieman voimakaskuvioisemman siiven kuin vastaavat muut "värisuorat", kuten Mallard and... Spiderina perho on Snipe and Purple perhon tummempi versio. Häkiläksi käy moni muukin vastaava tummasävyinen höyhen.

Grouse and Purple spider

Koukku 14 - 18 uppoperhokoukku
Lanka: Violetti (Gossamer silkkilanka tms)
Häkilä: Nummiriekko tai vastaava, pehmeä ruskeakuvioinen vartalohöyhen

Grouse and Purple on ainoa Grouse sarjan perho, jonka Ogden Smithin kuvasto manitsee Suomeen sopivaksi perhoksi.

Iron Blue Dun (MP)

Yksi omia Blue Dun muunnoksiani syntyi metallinhoihtoisista siipivärkeistä. Näitä sopivia löytyy muiden muassa harakan pyrstösulasta, sinisorsan siipipeilin lähistöltä ja joistain kalkkunan ja fasaanin höyhenistäkin. Muilta osin tämä on ihan tavallinen Blue Dun perho

Koukku: #10 Partridge G3AY, oikeassa IBD:ssä pitäisi olla esim. # 14 - 16
Lanka: Musta Uni 8/0 + vahaa dubbaukseen
Pyrstö: 3 siikasta pitkä ja pehmeähkö blue dun kukko
Runko: Taakse lyhyt perä sidontalangasta + dubbaus ohuesti harmaata pohjavillaa dubbauslenkkiin
Häkilä: musta kana
Siipi: Tumma metallinhohtoinen osa siipisulasta, useitakin eri vaihtoehtoja, kuten sorsan siipisulasta tms.
Pää: Musta

Sidontavinkkejä tälle perholle löydät Blue Dun -artikkelistani täältä.

Blue dun ja Iron Blue Dun löytyvät muiden muassa A.E. Salmelaisen Urheilukalastuksesta ja ovat siten myös Suomessa hyvin pitkään tunnettuja perhoja. Perhot jäljittelevät erilaisia harmaita ja tummanharmaita päivänkorentoja ja surviaisia.

Zulu - Black Zulu, Blue Zulu ja variaatioita

Zulu isoisäni perhorasiasta

Afrikkaan viittaavia tunnettuja perhojen nimiä on suhteellisen vähän siihen nähden, miten paljon kolonialismi ja Afrikan eläimistö ovat sidontaan vaikuttaneet, ja kuinka vilkasta perhokalastus on ollut ja on esimerkiksi Etelä-Afrikassa. Viittauksia löytyy lähinnä materiaaleihin liittyvien nimien muodossa, joiain poikkeuksia kuitenkin löytyy, kuten Kenya Bug ja African Belle. Perhovanhus Zulu kantaa nimessään Etelä-Afrikan samannimisen bantuheimon nimeä. Etelä-Afrikan KwaZulu-Natal -provinssissa perhokalastuksella on pitkä historia. 

Perhona Zulu ei kuitenkaan ole afrikkalainen, vaan englantilainen usein seisovan veden kalastukseen  käytetty perho. Materiaaleiltaan perhon voi sitoa täysin kotimaiseksi, punaista villaa tai -siikasia pyrstönä ja mustaa villaa runkona, hopeakierre (kotimaisissa vaikka kahvipussista leikattu suikale) ja musta kukon höyhen runko- ja kaulushäkilänä. Tähän perhoon on takavuosien suomalaisillakin sitojilla ollut materiaalia varmasti hyvin saatavilla.

Zulua uitetaan varsin usein uppoperhona, mutta sille annetaan jonkin verran meriittejä pintaperhonakin esimerkiksi harjuksen kalastuksessa. Perhosta löytyy kaksi päätyyppiä, tavallinen, usein aika harvoilla kierroksilla runkohäkilöity versio, mutta Zuluja tehdään myös pelkästään etuhäkilällä, tosin osalle niille löytyisi muitakin nimiä perhomaailmasta.

Zulu (Black Zulu):

Koukku: 14 - 10
Pyrstö: Punainen villalanka
Kierre: Ohut soikea hopea
Runkohäkilä: Musta kukko / kana
Runko: Musta villa tai hylje
(Etuhäkilä: Musta kukko tai kana, ei kuitenkaan välttämätön.)



Zulu löytyy suomalaisessa perhokirjallisuudessa sen alusta alkaen A.E. Salmelaisen Urheilukalastus -kirjan forelliperhotaulun numero 25 on varsin tuuheaksi häkilöity Zulu, jossa kierre ei erotu kuvassa ollenkaan.

Isoisäni vanhoista perhoista löytyi myös yksi Zulu, blind eye -tuplakoukkuun sidottu  pelkästään kaulushäkilöity perho (kuva ylimpänä), joka eroaa nykyisin aika yleisesti sidottavista vähemmän tuuheista Zuluista.

Blue Zulu

Zulun tyypillisin muunnos on Blue Zulu, josta löytyy useita erilaisia sidontatapoja. Yksi mielenkiintoinen versio on kuvan versio, jonka löysin Ogden Smithsin 1930 -luvun luettelosta "Hackled Dry Fly" -osiosta. Koska minulla oli käytettävissä vain luettelon pieni värikuva, perhon pyrstö jää arvoitukseksi. Se voisi olla yhtä hyvin iibistä tai jotain muuta punaista sulkavärkkiä, mutta yhtä hyvin myös villaa tai silkkiä, joista todennäköisin on ehkä silkki. Omaan sidokseeni valitsin villan, vaikka ehkä pinturissa olisi perustellumpaakin olla pieni siikasnippu pyrstönä. Rungoksi värjäsin nuoren lampaan ohutta villaa Teal blue -värillä, joka näyttäisi varsin samalta kuin kuvaston perhossa. Koukku on #12.

Ogden Smiths -henkinen Blue Zulu dry fly
 

Koukku: pinturikoukku esim 16 - 10
Lanka: musta
Pyrstö: punainen villa, -silkki tai vaikka kaistaleet punaista hanhea, lyhyt
Runko: Teal blue tai vastaava vaaleahkon sininen villa dubattuna
Kierre: soikea hopea
Häkilä: Musta kukko, aika runsas.

Edellä olevan lisäksi tunnetaan useita muita tapoja sitoa Blue Zulu, kuten sinisellä runko- tai kaulushäkilällä sekä versiot, joissa on sekä mustaa että sinistä häkilää:

Blue Zulu
Perinteinen muunnos Zulusta on pelkästään sinihäkiläinenversio: (voi olla myös kaulushäkilänä)

Koukku: 14 - 12
Pyrstö: Punainen villalanka
Kierre: Ohut soikea hopea
Runko: Musta villa tai hylje
Runkohäkilä: Sininen kukko
(Etuhäkilä: Sininen kukko)
 
Blue Zulu (2)
Yksi tapa tehdä Blue Zulu on kietoa mustan häkilän eteen sininen etuhäkilä:

Koukku: 14 - 10
Pyrstö: Punainen villalanka
Kierre: Ohut soikea hopea
Runkohäkilä: Musta kukko / kana
Runko: Musta villa tai hylje
Etuhäkilä: Sininen kukko
 
Blue Zulu (3)
Kolmas versio,  jonka esittelee mm. A.C Williams, on kietoa musta ja sinen häkilä yhdessä runkohäkiläksi:

Koukku: 14 - 10
Pyrstö: Punainen villalanka
Kierre: Ohut soikea hopea
Runko: Musta villa tai hylje
Runkohäkilä: Musta ja sininen kukko yhdessä kierrettynä


Zulu Red

Hardyn "Book of Flies" esittelee ehkä melko tuntemattomaksi jääneen perhon "Zulu Red", joka on kuin Soldier Palmer tai Red Palmer mutta punaisella villalankapyrstöllä.

Pyrstö: Punainen villa
Kierre: Soikea kulta
Runko: Punainen villa
Runkohäkilä: Ruskea kukko
Häkilä: Ruskea kukko tai kana



Silver Zulu

Silver Zulu on zuluperheen kolmas yleisesti tunnettu jäsen. Perhoa on sidottu pelkällä etuhäkilällä tai runkohäkilällä. Sillä on suomalaistakin perhohistoriaa,se kuului Kuusamon Uistimen tuotantoon hopearunkoisena tuplakoukkuihin sidottuna versiona.


Koukku 14 - 12
Pyrstö: Punainen villalanka
Kierre: Ohut soikea hopea
Runkohäkilä: Musta kukko
Runko: Litteä hopeatinseli
(Etuhäkilä, ei välttämättä erikseen, tarvittaessa musta kukko tai kana)





Zulu pelkällä etuhäkilällä

Sivun ensimmäisessä kuvassa oleva isoisäni vanha Zulu poikkeaa normaalisidonnasta pelkän etuhäkilänsä ja leveän kierteen osalta. En osaa sanoa, kalastaako tämä paemmin tai huonommin tai yhtälailla, kuin muutkin zulut, isoisälläni se joka tapauksessa kuului muiden muassa harrilaudan perhoihin. Ainakin se on hyvin yksinkertainen sidottava.

Koukku: (vaarillani 10 - 8 kaksihaarainen) normaalisti 10 -14
Lanka: Musta
Pyrstö: punainen villalanka
Runko: Musta villalanka
Kierre: Kapea / keskileveä litteä hopeatinseli
Häkilä: Musta kana  

* * *

 

Bantukuninkaan nimeä kantavia Zuluja sitoessa oikea musiikki on tietenkin 
Paul Simonin "Graceland"

       

                         

Lähteet:
A.Courtney Williams: A Dictionary of Trout Flies, A & C Black, London 1949
Tero Ronkainen: Klassiset perhot - 218 pinta- ja uppoperhoa, Kuusamo 1994
Zulu-heimo: https://fi.wikipedia.org/wiki/Zulut
Ogden Smiths: A reference book 

***

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

 

Hardy's Favourite

Perhoklassikko, jonka historia alkaa 1870 -luvulta, jolloin perhovavoistaan jne. kuuluisan "hardyperheen" J.J.Hardy kehitti tämän suositun sidoksen. (Tässä alemman kuvan sidos on lähempänä yleensä perinteisenä pidettyä Hardy's Favouritea, ylempi on sidottu A.E.Salmelaisen kuvan mukaan)

Sidoksesta esimerkiksi perhohistorioitsija T.Donald Overfield kertoo "perhon kuuluneen hänen suosikkeihinsa siitä asti, kun hän perhon oppi tntemaan, mutta samalla pohdiskelee, miten harvat oikeastaan edes tuntevat kyseistä perhoa". 

Perho tunnetaan uppo- ja pintaperhona. Siitä on myös rungon puolesta erilaisia sidoksia, toisinaan punainen silkkikierre sidotaan niin leveäksi, että välistä pilkottava riiinkukko jää melkeinpä kierteenomaiseksi kapeaksi nauhaksi, joskus riikinkukko sidotaankin vain punaisen rungon päälle kierteeksi. Se ei ehkä kuitenkaan ole kestävin ratkaisu.

Numeron 10 pidempivartiseen koukkuun (Mustad Limerick 36680) 

sidottuja kalastusversioita kolmella erilaisella kalkkunasiivellä 

sekä häkilöitä ja pyrstöjä varioiden.

Hardyn tuotannossa on perhosta ollut useitakin eri versioita, esimerkiksi "The Hardy Book of Flies" esittelee muiden muassa yllä olevat versiot, ylempi osiossa "Winget wet flies" ja alempi "Lake & Seatrout flies" osiossa. Lisäksi kirjassa on perhosta pystysiipinen pintaperho, jossa häkilä näyttäisi olevan myös peltopyytä, itse ehkä pinturiin laittaisin alle myös jonkun paremmin kantavan häkilän. Sellainen perhossa voi ollakin, mutta kuvasta tulkiten vaikeaa sanoa.

Hardy's Favourite (A.C.Williamsin mukaan ns. alkuperäinen ohje)


Koukku: 10 - 14 (yleensä 12 - 14)
Lanka: Musta
Pyrstö: Ruskea mallard, yleensä kuitenkin Kultafasaanin tippet
Kierre: Punainen silkki, (leveitä kierroksia rungolle)
Runko: Riikinkukko
Häkilä: tummakuvioinen peltopyy (joissain ohjeissa vaalea peltopyy)
Siipi: tummakuvioinen kalkkunan sulka, (ohjeesta riippuen myös lehtokurppa tai naarasfasaanin siipisulka).



Toisinaan ohjeessa annetaan rungoksi punainen ja kierteeksi riikinkukko. Tällainen versio on esimerkiksi Tero Ronkaisen kokoamassa Klassiset Perhot -kirjassa, nimellä "Hardie's Favourite", jolla nimellä se oli mynnissä myös toisen sitomon, Ogden Smithin kuvastoissa.

Hardie's Favourite

Koukku: 10 - 14
Pyrstö: 3 - 4 kultafasaanin tippet siikasta (joissain ohjeissa tumma mallard)
Runko: Viininpunainen silkki
Kierre: Riikinkukon silmähöyhenen siikanen(herl)
Siipi: Lehtokurpan siipisulka
Häkilä: Vaaleanharmaa peltopyyn rintahöyhen



Tämä perho löytyy myös suomalaisen perhokirjallisuuden ihan alkupäästä, kuten A.E Salmelaisen Urheilukalastus -kirjan perhotaulusta numerolla 7. Salmelaisen kirjan perho vastaa hyvin pitkälle yllä olevaa Hardyn kuvaston ylempää mallikuvaa "Winget wet Flies" - osiosta, häkilä vain näyttää olevan tummempi ja tuuheampi, ja siipi ehkä lehtokurppaa.


Lähteet:
The Hardy Book of Flies (painovuosi tuntematon)
Tero Ronkainen: Klassiset perhot - 218 pinta- ja uppoperhoa, Koillissanomien kirjapaino 1994,
Ogden Smith: The Flyfisher's illustrated Reference book, London n. 1960
T.Donald Overfield: 50 Favourite Wet Flies, A&C Black 1986
A.E.Salmelainen, Urheilukalastus, II painos, Otavan kirjapaino Helsinki 1925

Red Spinner

Iltapäivien iloksi värikäs Red Spinner! 

Red Spinner -perho vie useamman sadan vuoden taakse. Nimeä on käytetty vaihtelevalle joukolle päiväkorentojäljitelmiä, mutta varsinaisesti se jäljittelee Olive Dun (Baetis Rhodani) naarasta. Perholla on kalastettu sekä uppo- että pintaperhona. Yhteistä jäljitelmille on tiheällä kultakierteellä varustettu punainen runko ja vaaleat siivet, sekä yleensä ruskean sävyiset pyrstö ja häkilä. 

Red Spinner

Koukku: 12- 14
Pyrstö: Punaruskea kukko/kana
Runko: punainen silkki
Kierre: kultalanka
Häkilä: punaruskea
Siipi: Vaalea, yleensä esim. kottarainen, näissä valkoista sinisorsan siiven sisäpuolelta

Red Spinner tunnetaan sekä uppo- että pintaperhona. Tämä on ehkä yleisemmin pystysiipinen pinturi.  Perho on myös ihan ilmetty ahvenperho! 

Red Spinner löytyy suomalaisessa perhokirjallisuudessa jo A.E. Salmelaisen "Urheilukalastuksesta" alkaen, jossa se koreilee forelliperhotaulussa numerolla 17. Siinä perhossa on huomattavan suuri valkoinen siipi ja pitkähkö pyrstö, hieman kuin kuvassa alla.

                                     

Grey Drake ja Green Drake

Grey Drake

Salmelaisen Urheilukalastus nr 22. Toisin kuin yleensä fanwing, kirjan perhossa siivet on sidottu aika paljon taaksepäin. Koetin olla uskollinen kuvataulun malliperholle. Mielenkiintoista kokiella, miten käyttäytyy perukkeen päässä. "Drake" viittaa perhon siipimateriaaliin ja tarkoittaa myös suurempia päiväkorentoja. Ohje kuuluu näin: Koukku pitkävartinen 12 (tässä normi 10), Pyrstö, urosfasaanin pyrstösulasta muutama siikanen (ohjeesta riippuen 3-5, ja pituuskin parhaimmillaan n. 3 x rungon pituus), runko luonnon raffia tai valk. silkki jolle mustasta silkistä kierre. Häkilä on Badger (tämän häkilän luovutti meidän parhaillaan höyheniään pudotteleva kukko) ja siivet "harmaa" (raidallinen) ankan rintahöyhen. Green Drake Salmelaisen kirja ja numero 23. Kirja mainitsee perhon nimeksi Green Drake, jota tässä yrittelin muotoilla, mutta luulenpa, että kirjan kuvan perho onkin Yellow Drake, ruskeine häkilöineen ja paljon keltaisempine runkoineen. No, tämä perho tarvii: pitkän koukun nro 12 (tässä normi 10), pyrstöön urosfasaania, runkoon oliivia silkkiä ja kultaista lankaa, häkiläksi oliivia kukkoa ja siipeen oliivit ankan raidalliset höyhenet (eihän sellaisia ollut, joten piti keittää väriliemi kahta höyhentä varten, ei siis ihan ekoperho.), fanwing tyyliin sidottuna. Jälleen koetin sitoa siivet enemmän Salmelaisen kirjan kuvan tyyliin, kuin mitä yleensä fanwing mielletään. Yellow Drake olisi vastaava, mutta runko ja siipi vaaleahkoa keltaista, häkilä ruskea ja musta silkkikierre.

Peter Ross ja Peter Ross Gallena

Alkuperäinen Peter Ross -perho syntyi ilmeisesti 1800-luvun lopulla Englannissa. Itse Peter Ross (1873-1923) vaikutti Pertshiressä. Peter ideoi kalastavasta Teal and Red -perhosta vielä kalastavamman perhon, tuskin arvaten, että hänen nimi jäi sen myötä elämään. Peter Ross tunnetaan etenkin hyvänä järviperhona.

Suomalaisessa perhokirjallisuudessa Peter Ross löytyy mm. Toivo Mäkisen kirjasta "Onkiperhoja Sitomaan" (1965). Mäkisen ohjeissa perhojen osat olivat suomeksi ja kirjan lopussa on vähän vaikeaselkoinen taulukko:

Häkilä: Mu, Siivet Haju (tavi), Ruko: Pu; Rs:VI, Pyrstö: Or-Muju, Kierre; Ho, Hela: Ho.

Pyrstö: kultafasaanin tippet

Runko: puolet hopeaa ja puolet punaista hyljettä, villaa tms.

Kierre: koko rungon matkalle ohut hopeakierre.

Häkilä: musta kukko

Siipi: tavin raidallinen höyhen.

Aloituskuvassa on Peter Ross perhon muunnoksia Fly Fishing and Fly Tying -lehden hengessä. Perho eroaa rungon takaosassa alkuperäisestä mallista.

Koukku: Fulling Mill FM5020 #12
Lanka: Musta uni 8/0
Pyrstö: Kultafasaanin tippet
Runko: Takaosa helmiäisflashabou mustan langan päällä ja etuosa fl.punainen villa
Häkilä: Musta kana
Siipi: Tavi

Peter Ross Gallina

Kesän 2016 kalastuksiin sidoin muutamia Peter Ross -perhoja helmikanasiivellä, -häkilällä ja -pyrstöllä. Sopiva materiaali löytyy helmikanan pyrstöstä ja pyrstön tyveltä pehmeistä kauniskuvioisista höyhenistä. Rungon tein pakotetusta tinselistä, ja jätin kierteen pois.

Kuvien sidoksissa on koukkuna Herter's Celebrated No. 993 #8.

Kalastelen usein aika tummissa vesissä ja jäin kaipaamaan tummempia versioita. Seuraavia reissuja odottelemaan syntyi kaksi uutta väriversiota - kultarunkoinen keskitumma ja kuparirunkoinen tumma variaatio. Ajattelen, että nämä kaksi tummempaa ja etenkin kuparinen voisivat jäljitellä pientä tummaa ahvenenpoikasta.

Peter Ross Gallina Silver

Koukku: 12 - 8 uppoperhokoukku
Lanka: musta
Pyrstö: helmikana
Runko: 2/3 pakotettu hopea 1/3 punainen dubbing
Kierre: punaisen osan päällä ohut soikea hopea
Häkilä: Helmikana
Siipi: Helmikana






Peter Ross Gallina Gold

kuten edellä, mutta runko 2/3 pakotettu kulta ja 1/3 punainen ja musta dubbing sekoitettuna, jonka päälle medium soikea kulta.









Peter Ross Gallina Copper

kuten edellä, mutta runko 2/3 pakotettu kupari ja 1/3 musta dubbing jonka päälle ohut kuparilanka kierteeksi.