Pekonin käry ja Sudenkorento

Satoi ja tuuli kuin sadekaudella ainakin. Rantaan nousevat aallot toivat hiekalle roskia ja rapuja ja löivät rantakiven reunasta pärskeitä korkealle ilmaan. Kostea tuuli kulki märän paidan läpi iholle. Mietin, että Suomessa tällaisella kelillä tuli oltua harvemmin edes ulkona.

Kolme kalastusvenettä purjehti suunnilleen siellä, mistä sateenkaari alkoi, saivatkohan kaloja siellä.

Rantaravintola vaikutti hiljaiselta. Oveton huone on aina auki, joten astelin sisään ja huutelin ”hodia”, paikallista koputuksen korviketta, kysellen oliko ketään paikalla. Tarjoilija tuli keittiöstä. Kyseli kuulumiset ja tilaukseni; ”full english” ja paljon kahvia.

Istuin niin lähelle rantaa, kuin pystyin. Viereisen rantatuolin selkänojaan oli noussut sudenkorento kuoriutumaan toukkanahastaan. Se oli ihmeellinen muodonmuutos.

Muutaman minuutin kuluttua ei olisi voinut uskoa, että kaunis nuori korento oli joskus mahtunut lohikäärmeeksikin haukuttuun toukkanahkaansa, sudenkorennon sukelluspukuun. Korento nousi siivilleen, tuuli nappasi sen mukaansa ja vanha kuori jäi harmaaseen lautaan hajoamaan.

Tarjoilija toi lautasen eteeni. Pekonin tuoksu ja tuulinen viileä ilma toivat mieleen vanhan talon, joka toimi puolen vuoden ajan kotinamme Yorkshiressä. Talon katutason  ”the old tea rooms” tarjosi pekonia ja muuta aamuisin ja asuntomme vanhat hatarat ikkunat sallivat keittiön tuoksujen leijailla estettä makuuhuoneeseen.

Yorkshiressä kalastuksessa oli oma viehätyksensä. Ehkä mieliinpainuvainta oli kalastaa kymmenien kalamiesten täyteen ahtaman aallonmurtajan tungoksessa Pohjanmeren makrillia ja seitiä toisten siimoja ja vapoja väistellen. Se oli minulle uutta. Kun saalista tuli ylös, viereinen kalamies kommentoi heti saalista mukavan kannustavaan sävyyn. Kiinnostava oli  koluta pienten paikkojen divareita ja "second hand" -puoteja, joista sopivasti kun sattui, vanhempaa kalastustavaraa ja kirjallisuutta löytyi kohtuullisella hinnalla. Kaikkinensa se oli mukavaa aikaa.

Tuuli puhalsi, kahvi jäähtyi kupissa ja kannussa. Korento oli jo aikaa sitten mennyt menojaan.