Dorado ja delfiinit

Sovittiin muutaman työtoverin kanssa, että ennen kokousjakson alkua käytäisiin mutka merellä. Laitoin hotelliin sähköpostia ja kyselin, onnistuisiko reissu heidän kauttaan ja vastasivat, että onnistuu. Tein pari varmistusta ja pyysin, että vene olisi lasikuituinen ja varusteet ja liivit olisivat veneessä valmiina syvän veden kalastukseen. Sopimamme kalaretki olisi vetouistelua firman vehkeillä. Ulkomailla asuessa elämä rajoittu lentoyhtiöiden sallimiin 23 kilon määräeriin ja jostain aina joutuu tinkimään. Kesällä Suomessa käydessä sai salttipuolen perhovehkeet tehdä tilaa jollekin tärkeämmälle.

Lennettiin Dar es Salaamiin ja siitä jatkettiin lyhyt ja lämmin lento saarelle ja autokyydillä saaren eteläkärkeen. Illalla tavattiin reissumme järjestäjää Mr. Mbanjaa. Sovittiin lähtö kello viideksi aamulle ja kuultiin, että kaikki olisi silloin valmiina. Lähtijöitä olisi kolme tansanialaista ja viisi suomalaista, joista kaksi lapsia. Mbanjan ehdotuksesta veneeksi valikoitui pakallinen kalastusvene virallisen Big Game fishing -veneen sijasta. Hinta pysyisi siten kohtuullisena. ”Ja illalla sitten pidetään barbeque, jossa saalliinne grillataan” lupaili Mbanja.

Aamulla nousin aikaisin, herätin tyttären mukaan ja juotiin kupilliset Africafeta. Oli miellyttävän lämmin ilma ja komea tähtitaivas. Koetimme bongata Etelän ristiä. Lähtö merelle tapahtui yhdestä Sansibarin vanhimmista kylistä, jossa on saaren vanhin moskeija ja kylän väestä lähes kaikki elävät kalastuksesta.

 

Oli vielä pimeää, kun nousimme lasikuituiseen kattamattomaan meriveneeseen. Keskipenkin jatkoina oli lankut, joihin järeät merivavat sai kiinni. Keskimmäistä vapaa pidettiin käsissä. Lähdettiin ajamaan etelään syvään veteen ja seurattiin, kun idän taivaalle alkoi nousta auringon kapea kajo. Valo kasvoi nopeasti.

Merellä kävi pieni tuuli, joka rikkoi mainikien pinnan aallokoksi. Vene röyskytti eteenpäin. Oli vain kaksi hyvää suuntaa olemassa: vasten aaltoa ja myötäaaltoon. Isot vaaput laskettiin veteen, vavat tökättiin lankkujen päihin pystyyn ja odottaminen alkoi. Lasse oli ensimmäisessä väsytysvuorossa. Yksi purjekala näyttäytyi lähistöllä. Kalastajat kertoivat rannikon kalastajista, jotka tulevat samoille alueille ja sattavat asua avoinaisessa veneessä useita päiviä kerrallaan, kunnes palaavat myymään mahdollisen saaliinsa ja muista alueen kalastajista.

Lyhyt tanakka merivapa taipui. Kaukana perässä kala oli napannut vahvan kuitusiiman päässä potkivaan vaappuun. Vapa kouraan ja kelaamaan, muut siimat pois edestä. Lasse pumppasi vahvaa kalaa lähemmäksi. Lopulta syvällä kirkkaassa vedessä häivähti keltaista. Dorado! Doradolla on monta muutakin nimeä, kuten dolfiini ja mahi-mahi. Dolfiinit kuuluvat ahvenkaloihin eivätkä ole mitään sukua nisäkkäisiin kuuluville delfiineille. Kala pyöri vielä hyvän tovin veneen ympärillä, ennen kuin se koukattiin veneeseen. Kaunis kala, upeita värejä ja olemus sellainen, kuin valtamerikalalle olettaa sopii. ”Tänään on sitten se barbeque” tuumaili Mbanja.

Lassen dorado jäi aamun ainoaksi saaliiksi.  Kelattiin siimat keloille ja uistimet veneeseen ja lähdettiin paluumatkalle. Palatessa oli mielenkiintoista ohjelmaa tarjolla. Pysähdyttiin seuraamaan veneen vierellä uiskenteleviä delfiinejä. Jarkko puki snorkkelin ja räpylät ja sukelsi delfiinien pariin. Taisi päästä kosketusetäisyydelle. Delfiinit ovat rauhoitettuja. Niillä on elävinä huomattava myönteinen vaikutus alueen matkailutuloihin.

Koko aamun oli ollut aurinko pilvien takana, välillä oli taivaalla komea sateenkaarikin. Paluumatkalla aurinko alkoi porottaa ja tuntuikin, että oli hyvä aika palata rantaan. Katselin turkoosin sinistä vettä ja korallirantoja ja mietin Suomeen säilöttyjä välineitä.

Jo aikaisin iltapäivällä Dorado paistui grillissä, lisukkeeksi oli limettiä, valkosipulivoita ja muuta. Kalaa ei punnittu kunnolla missään  vaiheessa, mutta barbeque riitti ruokkimaan 30 ihmistä ja hyvin laitettua doradoa sai vielä santsatakin.