Kun pikkupoikana istuimme ongella, joskus taisimme kokeilla, saisiko etanalla kalaa. En muista saimmeko. Muistan kuitenkin aina joskus veden pinnalla kelluneen kuolleen etanan, jota joku kala kävi töytäisemässä.
Afrikassa tärkeäksi kalojen ravinnoksi mainitaan kotilot, joita monin paikoin vesistöissä riittää. Näistä on komeusta Suomessakin, kuinka joskus taimenen vatsa on ollut täynnä kotiloita. Erityisesti kotiloiden "vaellus", kun pinnassa kelluu kotilo poikineen virran mukana uusille alueille, vaikuttaa varmasti sen hetken ruokailuihin kaloilla. Etanajäljitelmiä löytyy Afrikan perhokalastusoppaista, esim. korkkirunkoisena.
Siksi tällainen jäljitelmä kelluvalle etanalle/ kotilolle.
alurunko on tehty foamista, sidottu langalla muotoonsa ja päällystetty tussatulla putkimiehen teipillä. Kevyt dubbing harmaata polypropyleeniä tuo etanan ympärille kuplien ja erittyneen liman vaikutelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti