Perhomateriaalien värjääminen

Perhomateriaalien värjääminen on mielenkiintoista puuhaa. Värjäämällä itse voi saada käyttöön sävyjä, joita suhteellisen vakiintuneesta värikartasta (vert. Venairdin värit) ei löydy. Millainen on esimerkiksi hyvä Fiery Brown? Siitä on käyty keskustelua pitkin perhohistoriaa.

Värjäämisellä ja värisävyn etsimisellä voi myös laajentaa omaa sidontaharrastustaan etenkin vanhempien perhomallien kohdalla. Perhoreseptien vanhojen värisväyjen etsiminen tuo kiinnostavan lisän harrastukseen varsinaisen sidonnan ympärille, etenkin kun vanhempien värisävyjen jäljittämisessä on ongelmana standardien puute. Lankojen ja silkkien kohdalla auttaa Pearsall’s silkkilankojen pitkä historia ja perinteisen jopa 1700-luvulta lopulta asti jatkuneiden värien säilyttäminen tuotanossa ja vanhan numeroinnin säilyttäminen. Höyhenmateriaaleissa aivan vastaavaa standardia ei löydy. Värjäykset ovat olleet värjääjä- ja värjäyseräkohtaisia ja luonnonmateriaalit vaihtelevat jo itsessäänkin. Värjäreillä ja sitojilla olikin materiaalinäytteitä muistivihkoissaan tallessa. Joistain tällaisista kokoelmista on tullut haluttuja ja kalliita keräilykohteita.

Värjäämällä saa myös vanhat haalistuneet tai huonon väriset materiaalit elvytettyä käyttöön ja voipa värjäämällä tuottaa omat dubbing-materiaalit vaikka koiran irtokarvoista, kuten kuvassa yllä. Lämpimässä väriliemessä monet haittaeliöt myös kuolevat, joten väripata voi olla yksi konsti myös pelastaa toukkien löytämä turkispala.


Värjäyksen onnistumiseen ja värisävyyn vaikuttavat ainakin seuraavat asiat:

* Materiaalien puhtaus (rasvattomuus)
* Materiaalien kyky imeä väriä (ei toimi useisiin keinokuituihin, kuten polypropyleeniin) 
* Väriliemen vahvuus ja kiinnitysaineen (esim. etikka) määrä
* Väriliemen määrä suhteesssa värjättävään materiaaliin
* Värjäyslämpötila
* Liotusajan pituus

Työkalut ja tarvikkeet:

* Väriane esim. Veniard, Silver Creek Fly tying dye tms.
* Kiinnitysaine: Etikkaa (tai sitruunahappoa, jos etikan haju häiritsee) TAI Suola (Dylon-värit)
* Käsitiskinpesuainetta (kuten Fairy) materiaalien pesuun ja rasvanpoistoon (myös ruokasooda tai pieni määrä pyykinpesuainetta tai käsisaippuaa käy liotukseen)
* Kumihanskat/kertakäyttökäsineet
* Kattila väriliemen lämmittämiseen
* Riittävän laakeapohjaisia liotus- ja värjäysastioita
* Lämpömittari (esim. kinkunpaistomittari) nesteen lämpötilan tarkastamiseen
* Pinsetit, teelusikka, pieni maustemitta, muovihaarukoita/lusikoita jne aineiden mittaamiseen, seoitteluun ja nesteestä poimimiseen

Avuksi voivat olla on myös värjättävästä materiaalista riippuen
* sihti, kahvin kestosuodatin (esim. dubbingien huuhtelu värjäystä ennen ja jälkeen)
* Hiustenkuivaajalla saa etenkin niskat ja nahat esikuivattua nopeasti ja pöyhittyä höyhenet alkuperäiseen muotoonsa.
* Erillisiä sulkia/vartalohöyheniä voi kuivata lasilevyn tai muovin päällä

Esivalmistelut:

Kaikessa värjäämisessa esivalmistelut ovat samat.Tavoitteena on poistaa materiaalista rasva, joka estäisi värjäyksen onnistuminen ja lika, joka tekisi värjäyksestä epätasaisen.

Samalla liotuksen tavoitteena on pehmentää materiaalia ts. avata materiaalin huokosia, jotta väri pääsee imeytymään materiaaliin. Joissain värjäysohjeissa siksi tipautetaan myös muutama pisara pyykin huuhteluainetta liotusveden sekaan.

Materiaaleissa on suuria eroja, vesilintujen höyhenet hylkivät niin vettä kuin väriaineitakin ja kukon ja kananhöyhenet tai esimerkiksi villa suorastaan imevät väriä.

Pese värjättävät materiaalit ensin kevyseti vaikka käsisaippualla ja haalealla vedellä, ja aseta sen jälkeen materiaalit astiaan kädenlämpöiseen veteen, jossa on pieni loraus astianpesuainetta (fairy tms, ei konetiskinpesuainetta). Käytä riittävän suurta astiaa ja nestemäärää. Anna liota materiaalista riippuen esim. aamusta iltaan tai jos rasvaisempia materiaaleja kaksikin vuorokautta. Voit vaihtaa veden välillä, jos pinnalle kertyy rasvaa. Kannattaa myös välillä liikutella materiaaleja vedessä, jotta ne puhdistuvat kauttaaltaan. Kukonniskat ja satulat kannattaa liottaa nahkapuoli alaspäin, jotta rasvainen nahka pääsee puhdistumaan kunnolla.

Liotuksen jälkeen huuhtele materiaalit huolella ja laita ne puhtaaseen veteen odottamaan. Tasaisempi värjäys syntyy valmiiksi tasakosteaan materiaaliin. 

Happoväreillä värjääminen

Happovärejä, eli väriaineita, joiden kiinnitysaineena on jokin happo (etikka, sitruunahappo tms), ovat esimerkiksi Veniardin ja Silver Creek Fly tying Dyes -värit.

Ohjeen mukaan yleensä suositellaan laittamaan 1 litra vettä, 1/4 tl väriäjauhetta ja 1 rkl etikkaa (tai sitruunahappojauhetta). Enemmän väriä ja happoa tekee vahvemman värin, mutta etenkään hapon osuutta ei pidä liioitella. Myös liotusaika vaikuttaa värisävyyn

Tärkeää on miettiä, kuinka paljon värjättävää on ja miten iso "pinta-ala" värjättävästä materiaalista muodostuu. Kukonniska tai Buctail omaa ison pinta-alan kun jokaisen karvan tai höyhenen tulisi värjäytyä kauttaaltaan ja nahkakin imee väriä itseensä. Yksittäiset  höyhenet puolestaan vaativat vähemmän. Yksittäiselle kukonniskalle kannattaa tehdä 1 - 1,5 litran nestemäärä värjäystä varten, niskan koosta riippuen.

Mittaa ainekset kattilaan ja lämmitä väriliemi  A) joko kiehuvaksi ja sitten jäähdytä n. 60 asteiseksi tai jos väriane liukenee suoraan kunnolla, B) lämmitä liemi suoraan vain noin 60 asteiseksi. Kinkkumitarin tarkkuus riittä mittamiseen. Jos sinulla ei ole mittaria, hyvä säntö on se, että kun kattilassa alkaa nousta ensimmäiset yksittäiset poreet pohjasta, liemi on tarpeeksi, jopa hieman liian lämmintä.

Lisää materiaalit liemeen tai kaada väriliemi värjäysastiaan materiaalien päälle. Hämmentele ja huljuttele materiaalea, jotta liemi pääsee vaikuttamaan koko värjättävään materiaaliin.

Värjätessä joskus on tarpeen lämmittää lientä uudelleen, jos seos on jäähtynyt, eikä väri ole alkanut kunnolla tarttua. Älä kuitenkaan laita värjttäviä materiaaleja kattilassa levylle, vaan lämmitä pieni osa värjäysliemestä erikseen ja sekoita se väriliemeen. Vaarana on muutoin materiaalien palaminen ja heikompi laatu jos liemi lämpenee liikaa.

Älä käsittele värijauhepurkkeja höyryävän kattilan yläpuolella. Väri voi saada kostetta ja kovettua purkeissa. Käytä aina käsineitä kun käsittelet värijauheita.

Anna materiaalien liota liemessä, hämmentele tai heliuttele astiaa kevyesti välillä. Seuraa värisävyä, milloin se alkaa olla tavoittelemasi sävy. Kukonniskoja ja monia karvamateriaaleja liotan yleensä yön yli, jotta koko materiaali värjäytyisi. Kattilassa värjätessä kattilan voi jättää levyn jälkilämmölle, kunhan neste ei lämpene liikaa. Värisävy saa olla aavistuksen tummempi, kuin tavoittelemasi, koska osa väristä saattaa irrota huuhtoessa.

Huomaa, että värijauhe koostuu yleensä kolmesta eri väriaineesta, jotka kiinnittyvät eri tahtia. Esimerkiksi keltainen kiinnittyy nopeasti ja siksi aluksi materiaali on hyvin keltainen, ja vasta pidemmän liotuksen jälkeen myös muut sävyt tarttuvat. Tämä antaa mahdollisuuden myös värjäyksessä toteuttaa samalla liemellä erilaisia sävyjä, alkupäästä keltaisempia, loppupäästä sinisemmän vihreitä.

Luonnon silkkejä (Pearsalls jne) voi myös värjätä, mutta ne kannattaa kietoa kuvan mukaisesti jonkun muoviastian ympärille, jolloin ne värjäytyvät tasaisesti ja ne on helppo keriä takaisin rullalle. Tällä tavalla voi vähemmän käytettäviä värejä muuttaa käyttösilkeiksi.



Kun värjäys on tapahtunut, siirrä värjätyt materiaalit likoamaan puhtaaseen viileään veteen. Huuhtele sen jälkeen, että kaikki mahdollinen irtoväri lähtee materiaaleista.


Kuivattaminen


Dubbingmateriaaleja kuivatessa pieni pala hyttysverkkoa 

on hyvä apuväline, laita kahvin kestosuodattimessa huudeltu 
dubbing verkolle, taita verkko kahtia 

ja painele mahdollisimman kuivaksi pyyhkeen välissä.

Kun materiaalista ei irtoa väriä, voit aloittaa kuivaamisen. Aluksi irtovesi lähtee helpoiten painelemalla materiaaleja pyyhkeen välissä. Sen jälkeen nopein ja parhaaseen tulokseen johtava tapa on kuivata materiaalit hiustenkuivaajalla. Niskoja ja nahkapaloja voi kuivata hiustenkuivaajalla sellaisenaa ja samalla kuivaajan ilmavirralla pöyhiä höyhenet tai karvat alkuperäiseen muotoonsa ja kiiltoonsa. Irtohöyheniä voi kuivata esim. kahden keittiösihdin muodostamassa pallossa tai sopivassa verkkopussissa puhaltelemalla kuivaajalla ilmaa sihtien läpi.



Pieniä määrä irtöhöyheniä voi kuivata myös verkon, lasilevyn tai vaikka muovipussin päällä höyhenen "selkä" alaspäin. Näin kuivattuna höyhenet jäävät usein jonkun verran suppuun, mutta näpäytys höyhenen ruotoon, tai kuivien höyhenten laittaminen vaikka kaupan muovikassiin, johon puhalletaan ilmaa, ja sitten kassia ravistellaan voimakkaasti, saa siikaset palautumaan oikeaan asentoon.

Joitain materiaaleja voi kuivata myös pyykkinarulla, 

pöyhi lopuksi hiustenkuivaajalla materiaalit 

entiseen kuohkeuteensa.

Muista kuivata materiaalit loppuun asti kuivaksi, ennen pakkaamista pusseihin. Liotetut kukonniskat ja nahat vaativat yhtälailla kuivatusta, kuin tuoreena hankittu niska. Pienikin kosteus saa niskan homehtumaan ajan myötä. Kuivien niskojen pusseihin voi laittaa myös pienen silikageelipussin imemään kosteutta ja pitämään materiaalin kunnossa vuosien ajan.


Dylon väreillä värjääminen

Dylon värinapeilla (Dylon cold jne) värjääminen tapahtuu, kuten edellä, mutta kiinnitysaineena on ruokasuola. Olen onnistuneesti käyttänyt seosta, jossa on

1,5 litraa vettä,
1 - 1,5 tl Dylon-napin värijauhetta ja
hieman reilu 1dl ruokasuolaa.

Lämmitä liemi kattilassa, niin että koko suola ja väriaine liukenee, ja kun liemi on 50 - 55 asteista (maks. 60 asteista), kaada se värjättävien materiaalien päälle. Hämmentele värjättäviä kevyesti aina välillä. Annan lopuksi värjäytyä esim. yön yli, jolloin kaikki sävyt ennättävät kiinnittyä kunnolla. Parhaimpaan tulokseen pääsisi, jos nestettä pystyisi pitämään 40-50 asteisena koko värjäyksen ajan.

Väriliemien säilyttäminen

Valmista käytettyä värilientä voi säilyttää jonkin aikaa esimerkiksi muovipullossa lasten ulottumattomissa (näyttävät mehulta). Materiaaleista väriin liuennut rasva ja muut epäpuhtaudet saavat liemen kuitenkin helposti homehtumaan. On hyvä muistaa myös, että väriliemen koostumus on voinut muuttua, jotain väriä on tarttunut enemmän, kuin toista ja tuloksena on seuraavalla värjäyskerralla hieman erilainen sävy. Toisaalta tätä voi myös hyödyntää, esimerkiksi claret -värin laimealla lopulla saa aikaiseksi erittäin hyvää pinkkiä sävyä. Kuvassa alla on samalla väriliemellä, mutta eri vaiheessa liemeen lisättyjä lankoja, ja värit vaihtelevat sen mukaisesti.

 

 

***

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta