Paarmoja (Horse-flies)

Paarma (horsefly, gadfly) on monen onkimiehen kehuma syötti, jonka perhojäljitelmät toimivat myös varsin hyvin. Kalamiehen kannalta samaiset pörisijät ovat välillä aika kipeästi purevia kumppaneita. Paarmoilla on taipumus löytää myös majoitteisiin, mutta niissä ne eivät niinkään ole käyneet iholle.

Kuinka kauan paarmajäljtelmiä on sidottu? Charles Cottonin perhoissa 1676 oli jo Horse-Flesh Fly, joka toistui myös Thomas Bestin ...Art of angling -kirjassa vuonna 1789, mutta tämä ei välttämättä jäljitellyt paarmaa vaan yleisemmin kärpäsiä (Flesh). Perhon kerrottiin toimivan erityisesti illan pari viimeistä tuntia auringon laskiessa. Perhossa oli runkona miksaus sinistä, pinkkiä ja punaista dubbingia, vaaleansävyiset siivet ja tummanruskea pää. 

 

Erilaisia Paarmasidoksia on paljonkin, ja etenkin siipimateriaalit vaihtelevat, häkilänkärjistä muoviin ja viidakkokukon silmähöyheniin. Erkki Norellin Elämäni perhot -kirjassa on resepti ja tarina viidakkokukkosiipisestä Kirjava Paarma - perhosta, jossa runko on riikinkukkoa ja häkilät (runko ja kurkku) grizzle-kukkoa. Pertti Kanervan Haukitrasselista Pilkkikatkaan -kirjassa on puolestaan Pintapaarma, jossa siipi on fasaanikukon siipisulkaa. Paljon on muitakin malleja.

Jos pitäisi valita yksi hyvin paarmamainen höyhen, hyvä vaihtoehto olisi ainakin urosfasaanin alaselän hohtavanvihertävät ruskeansävyiset höyhenet, joissa on vielä valmiina höyhenen kärjessä keskellä sopiva syvennys paarman siipien väliä kuvastamaan. Samasta höyhenestä saa myös eläväisiä häkilöitä, joissa siikasten kärjet kimaltelevat metallinvihreinä. Toisin, kuin edellä mainituissa Norellin ja Kanervan paarmaperhoissa, tällainen pehmeä selkähöyhen ei perhoa kovasti kelluta, joten se puoli pitää jättää rungolle ja halutessaan runko- ja kurkkuhäkilöille. Runko voi olla esim. keltaista foamia, joka tussataan paarman väreihin.


 Paarmoja urosfasaanin selkähöyhenestä

Koukku: 10 - 12 pintaperhokoukku
Lanka: musta,
Runko: karkea hare's ear + oliivi pintaperhodubbing paksuksi dubattuna. Pitkiä tuulikarvoja nypitään neullalla jaloiksi.(Runko voi olla myös esim. keltaista foamia + tussaus)
Kierre: keltainen silkkilanka, tummempaan paarmaan musta tai ruskea silkkilanka,
Häkilä muutama siikanen puolelleen urosfasaanin selkähöyhenestä,  tai ruskea/grizzle pintaperhodubbing siiven etupuolelle.
Siipi: ursofasaanin selkähöyhen
Pää: riikinkukko

Heikki Anttosen antamana vinkkinä siipi kannattaa kalastusperhoihin kääntää ylösalaisin, jolloin kalalle kuvio näkyy pintaperhoissa paremmin. Vastaavaa tavoitellen sidoin muutaman myös kahdesta päällekkäisestä höyhenen kärjestä niin, että kuvio näkyy ylä- ja alapuolelle ja siipi on tukevampi.

Sidontavinkki: Taivuta siiveksi tulevaa höyhentä rungon ympärille niin, että sidottaessa siipi kaareutuu hieman perhon kyljille. Sido ensin vain parilla kolmella kevyellä kierroksella siipi ja vedä höyhenen ruodista siipeä muutama milli perhon päähän päin, jolloin höyhen asettuu hyvin paikoilleen. Sido siipi kiinni. 

Ajatuksena on, että perho kelluu rasvattuna runkonsa varassa, ja upoksissakin paarmat ovat toimineet syötteinä.

***

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta