Alexandra

1860-luvulle ajoittuva brittiperho Alexandra on poikkeuksellisen ulkonäkönsä ja näyttävyytensä vuoksi yleisesti tunnettu perho, jonka tunnettua historiaa on se, että se on ollut jopa kielletty joillain paikoin Britanniassa kalastavuutensa tähden. Alexandra mielletään joko fantasiaperhoksi tai pikkukalajäljitelmäksi, jolloin uittoa voi hakea sen mukaisesti, vetoa, pysäytystä, pientä syöksähdystä ja niin edelleen. Perhoa on käytetty järviperhona ja meritaimenelle, joista ensimmäiseen viittaa perhon alkuperäinen nimikin, "The Lady of the Lake" joka myöhemmin vaihdettiin kunnioittamaan Princess Alexandraa. Perho nimetään yleensä W.G.Turlen kehittämäksi, mutta myös Dr. Burtonin nimi nousee esille. Perhosta on erilaisia versioita suuriin kolmikoukkuisiin tandemeihin saakka.

Punahäkiläinen ja aavistuksen mittasuhteiltaan venytetty Alexandra järvikalastukseen

David Foster kirjassaan ”The Scientific Angler” (1882) mainitsee perhon ”The Alexandra Fly” jossa on osin yhtäläisyyksiä tunnettuun Alexandraan. Fosterin perhossa on ”hopearunko, häkilöitynä kirkkaalla vihreän tai sinisensävyisellä riikinkukon niskahöyhenellä ja siipenä, jos tarpeen, on kalkkunan siipeä.”

Suomalaisessa perhokirjallisuudesta sidos on tuttu jo A.E.Salmelaisen "Urheilukalastuksesta" alkaen (1914 ja 1925), siinä sidos on valtavirrasta poikkeava; perhossa myös pyrstö ja häkilä ovat riikinkukkoa.

"Erikoisen maininnan ansaitsee forelliperho Alexandra. 

Tämä perho on toisissa vesissä osottautunut niin 'tappavaksi', 

että esim. Englannissa sen käyttöä on täytynyt rajoittaa." 

(A.E.Salmelainen, Urheilukalastus, II painos, 1925)

Alexandra on tunnettu mutta myös vähän ristiriitainen perho. Se löytyy kuvastosta jos toisesta ja sen kerrotaan olleen välillä käyttökiellossakin osin paikoin, koska oli niin pyytävä, mutta toisaalta esim. A.C.Williams kertoo, ettei ole koskaan saanut erityisiä saaliita perholla. Sidoin vuoden 2016 kalasteluihin muutamia Alexandroja uppiksesta streameriin ja leechinkin, mutta ne eivät olleet ainakaan muista poikkeavia erityisiä tehoperhoja. Vika on voinut olla myös käyttäjässä. Uskon vahvasti siihen, ettei taimenperho voi pysyä vuosikymmeniä tai jopa satoja "pinnalla" jos se ei oikeasti olisi toimiva.

 

Sinirunkoinen muunnos Alexandrasta 

nro 8. lohiperhokoukkuun sidottuna (MP)

 

"ajatelkaamme vain esimerkiksi klassillista Alexandraa: hopeinen runko ja vihreälle hohtava selkä - aivan selvä kalanpoikanen. Siihen perustunee tämän mallin kalastavuus juuri alkukesän perhona." (J.Rossi, Perhokalastajan opas 1975) 

Alexandra
 

Koukku: 8 - 12
Lanka: Musta
Pyrstö: kaistaleet punaista hanhea ja/tai riikinkukon miekkahöyhentä
Runko: Litteä hopea
Kierre: hopeatinseli (usein ilman kierrettä)
Häkilä: Musta kana tai kukko (tai miekkahöyhenen siikasia)
Siipi: Riikinkukon miekkahöyhenen siikasia + punaiset kaistaleet hanhea joko sivuilla tai katteena.

 

Kimalle-Alexandra (M.Pyhtilä)

 

 

 

Tämä on versio, jonka sidoin kautta 2021 varten ja mielessä eritysesti kirkkaan veden harjukset, mutta aika näyttää mihin tämä perho pystyy.

 

Koukku: 10 - 14 uppoperhokoukku

Lanka: Musta

Pyrstö: 2 kpl punainen hanhen biots-siikanen

Kierre: Soikea hopeatinseli tai hopealanka

Runko: Hopea

Häkilä: Musta kana

Siipi: SLF Prism dubbing "Peacock", sivuille punaiset hanhen biots-siikaset.

Alexandran siiven sitominen

Yksi melko helppo tapa Alexandran siiven sitomiseen on tehdä se taittosiipenä (folded wing), mutta vain kertaalleen taitettuna, ei kolme- tai nelikerroksisena, kuten Mallard-siivet sidotaan. Riikinkukon miekkahöyhen ei naitu ja kertaalleen levinneet siikaset on melko vaikeaa saada enää ruotuun. Tähän ei tarvita sulkapareja vaan yksittäinen miekkahöyhen riittää.

 

1. Riikinkukon miekkahöyhenestä kohdasta, jossa on sopivan mittaisia siikasia (vähän pidempiä kuin aiottu siipi) erotetaan reilun tuuman levyinen kaistale

2. Miekkahöyhen pidetään nurja puoli ylöspäin ja leikattavasta kaistaleesta tartutaan kuvan mukaisesti niin, että peukalolla pidetään päältä ja alapuolelta etu- ja keskisormella, jolloin siipi taipuu koveraksi jo valmiiksi taittamista varten. Leikataan kaistale irti varovasti ruodin vierestä.

3. Sitten hyvin varovasti siipi taitetaan edelleen peukalolla tukien keskeltä kahtia niin, etteivät siikaset pääse erottumaan toisistaan, ja kun siipi on taitettu, se on helppo puristaa taas peukalon ja etusormen väliin sitomista varten. (tässä kuvassa eri siipi kuin edellä, kapeampi vähän pienempään perhoon)

Sitten vain sidotaan siipi paikoilleen niin kuin levysiivet sidotaan ja jatketaan punaiset sivut/katteet ja jatketaan perho loppuun.

 * * *

Lähteet:

A.E.Salmelainen: "Urheilukalastus" II painos, Otava, Helsinki 1925 (1.painos 1914)

Taff Price: Fly Patterns, an international guide, Blandford, London 1997

A.Courtney Williams: "A Dictionary of Trout Flies", A&C Black, London 1949

John Roberts: Collins Illustradet Dictionary of Trout Flies, Castle Books, New Jersey 1998

Jacqueline Wakeford: "Flytying Technigques", A & C Black, London 1980
Juhani Rossi: "Perhokalastajan opas", (Käyttötietosarja) Otava, Helsinki 1975

***

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta