Jenny Spinner

Asutellessani Yorkshiressa River Eskin jokisuulla, parhaat saaliini kalastelin divareista. Yksi mukaan tarttuneista kirjoista oli A.Courtney Williams:in A Dictionary of Trout Flies. Siitä asti yksi perho kirjan perhotauluissa on kiusannut minua. Aivan kuin se ei kuuluisi joukkoon. Kuvataulun siistien perhojen seassa on Jenny Spinner, jossa häkilän ja häkilänkärkisiipien takana on vain koukun varren yläpuolelle sidottu punavalkoinen jouluista piparminttupötköä muistuttava mato. Aluksi iski vielä lukihäiriö, luin Jenny's Spinner - Jennyn spinneri - ja oli helppo kuvitella pikkuinen Jenny tyttönen isänsä polvelle suunnittelemaan hauskaa ja värikästä perhoa. Tällä perholla on kuitenkin pitkä historia.

(Kuva kirjasta A.C.Williams: A Dictionary of Trout Flies, Plate X)

Jenny Spinner:iksi kutsutaan koiraspuolisen Iron Blue -surviaisen (Ephemeroptera) viimeistä kehitysvaihe, aikuista (spinner/ imago) päiväkorentoa (mayfly). Sen esiaikuinen (dun/subimago) tunnetaan perhonakin nimellä Iron Blue Dun. Jenny Spinneristä on useita erilaisia versioita Halfordin jatkoperällisestä sidoksesta Mary Orvis Marburyn esittelemään hyvin pelkistettyyn ruotirunkoiseen tai esimerkiksi Ogden Smith:in kuvaston punavalkoisiin kaunottariin.

Yhteistä useille Jenny Spinner sidoksille on tummmemmat alueet perässä ja harteilla. Jäljiteltävä hyönteinen on läpikuultava, helmiäishohtavan vaalea, jossa on tummemmat alueet taka- ja etupäässä.

Frederick M. Halford esittelee kirjaklassikossaan Floating Flies and How to dress them (1886) seuraavan version:

Häkilä: Badger kukko
Jatkoperä/runko + pyrstö: Valkoisella hevosenhäntäjouhella valkoisen harjaksen (bristle) päälle rakennettu jatkoperä, jonka kummassakin päässä on muutama kierros punaista (crimson) silkkiä, pyrstönä (3) kermanvalkoista siikasta
Koukku 00 tai 000 (#17 - #16)

(kuva em. kirjan digiversiosta, Univ.Calif. - Digitized by Microsoft)

Kokeilu Halfordin Jenny Spinneristä. Koukku on toisin kuin Halfordin kirjan kuvassa,  tässä lyhytvartinen Catskill Extented Body -pintaperhokoukku.

Ogden Smith:in perhokuvastosta (n. 1960) poimin kaksi mallia, joista sidoin omia kalastusversioita.

Koukku: 12 - 14 pintaperhokoukku
Pyrstö: 3 valkoista kukon häkilähöyhenen siikasta
Runko: Punainen valkoinen ja punainen silkki
Häkilä: Valkoinen tai muu hyvin vaalea
Siipi: 4 valkoista tai hyvin vaaleaa häkilän kärkeä, sidotaan samoin sivuille laakaan kuin esim. daddy long legs -perhossa TAI vaihtoehtoisesti normaali pinturisiipi esim. hyvin vaaleasta sinisorsan siipisulasta.
Pää: valkoinen tai musta 

Mary Orvis Marburyn Jenny Spinner on vaatimaton, siinä on Dun -häkilän ruoti runkona ja Dun häkilä. Onko häkilä kunnon pinturihäkilä vai ei, on vaikeaa päätellä kirjan aika suttuisesta kuvasta. Ehkä jotain tällaista:

Vapaapäivän viihdykkeenä sidoin myös yhden huomattavasti liian suuren version Herters Scotch Dry Fly #10 - koukkuun lähinnä kokeillakseni siipien polttamista normaalilla caddis -polttoraudalla.