Perinteisen pintaperhon sitominen - Dun horse tail fly

 

Huomattava osa perinteisistä pintaperhoista erosi sidonnaltaan toisistaan vain vähän. Malli oli pitkälti sama, vain eri osien värejä tai runkomateriaalia vaihdeltiin. Sidoin tähän malliksi pintaperhon, jossa runko tehdään hevosenhäntäjouhista, mutta mallia voi soveltaa kaikkiin vastaaviin perhoihin sopivasti materiaaleja muutamalla. Tällaiset perhot jäljittelevät perinteisesti päivänkorentoja ja pieniä kaksisiipisiä koukun koosta riippuen.

Dun on englantia ja tarkoittaa hiekanharmaanruskeaa/vaaleaa hiekanruskeaa sävyä. Se on varsin tavallinen hevosten väri, ja googlettamalla sanaa dun, saa hyvän käsityksen, millaista sävyä etsitään. Esimerkiksi Metzin pintaperhoniskoissa medium dun on tässä hyvin tyypillinen sävy.  

 

 

Pintaperhojen rungoissa vaihtelevat erilaiset silkkirungot, dubatut rungot, quill, eli ruotirungot (riikinkukon silmähöyhenen siikasen stripattu ruoti tai häkilähöyhenen ruoti), fasaanin pyrstösulan siikaset tai muut vastaavat siikaset ja monet muut materiaalit, joilla perhon runkoon on saatu haluttua väriä ja rakennetta. Yllä olevassa perhossa runko on vanhan lankakaupan silkkilankaa.

 

 

Dun-malliperossa häntäjouhet voi korvata rushkehtavalla siimalla, häkilähyhenen ruodilla tai vaikka ohuella dubbingilla. Kuvassa perhon tummempi muunnos (Dark Horse Tail Fly).

Näihin hevosenhäntäperhoihin liittyy hauska muisto vuosien takaa. Lähdettiin kertaalleen penkomaan erään sukulaisen kanssa heidän vanhan sukutilansa tyhjillään seisovaa rengintupaa. Punainen tupa, pieni huone, sänky, pöytä ja renginkaappi. Siellä kaapissa oli vuosikymmenten takaisia jouhia tallessa iso vyyhti. Milloin lie talossa viimeksi renkiä tai hevosia edes ollut? Hiiret vain olivat löytäneet kaappiin jossain vaiheessa mökin historiaa, ja kaapin avatessa hajusta olisi voinut arvella jouhien olevan ketunpesästä kotoisin. Mutta eihän hyvää värkkiä voi heittää hukkaan, eihän renkikään ollut niin tehnyt. Pitkä liotus desinfioivassa puhdistusaineessa ja vielä pidempi tuuletus, ja niinpä jouhia sai perhonsidontaan varmaan lopuksi ikää.

 

Nykyisin tällaisten perinneperhojen siipimateriaali on yleensä sinisorsan tai ankan siipisulkaa. Jonkin verran käytetään myös fasaanin siipisulkia ja muita yleisesti ruuaksikin tarhattavien lintujen siipisulkia. 

Sinisorsa ei ole uhanalainen eikä rauhoitettu laji ja siipisulista löytyy sopivan ohutta kohtaa pintaperhoihinkin. Tässä malliperhossa halusin dun-sävyisen siivenkin, joten liotin siipisulkia yön yli apteekin puhdistusaineena myytävässä vetyperoksidiliuoksessa, jolloin sulkien harmaa sävy haaleni hiekanruskeaksi. 

Siipiä varten otetaan kaksi mahdollisimman samanlaista sulkaa (oikea ja vasen) ja niistä leikataan kummastakin samalta kohdalta symmetriset yhtä leveät kaistaleet siipiä varten. 

Mutta lähdetäänpäs sitomaan perinteistä pintaperhoa. Jos haluat sitoa tämän malliperhon, sille resepti on seuraava:

Dun Horse tail Fly (M.Pyhtilä)

Koukku: Partridge Catskill Short Shank Dry #14
Lanka: Beige Uni 8/0
Pyrstö: Hiekanharmaa (medium dun) pintaperhokukko (sama kuin häkilä)
Runko: valkoinen ja hiekanruskea hevosenhäntäjouhi
Häkilä: Hiekanharmaa pintaperhokukko
Siipi: Hiekanharmaa sinisorsan siipisulka 

Dark Horse Tail Fly (M.Pyhtilä)

Koukku: 16–14
Lanka: ruskea Uni 8/0
Pyrstö: Suklaanruskea tai tummanruskea kukko
Runko: Ruskea ja dun/keltainen hevosen häntäjouhi.
Häkilä: Suklaanruskea tai tummanruskea kukko
Siipi: Sinisorsan siipisulka (hiekanruskea)
 

Perinneperhon sitominen (kuvat voi klikata suurenmmaksi):

 

Valitse koukuksi normaalimittainen tai esim. 1 x lyhyt pintaperhokoukku. Kiinnitä koukku penkkiin.

Aluksi koukku pohjustetaan vain lyhyeltä matkalta. Siipi kiinnitetään muutamalla lankakierroksella niin, että pari kolme kierrosta häkilää ja pää mahtuu vielä siiven eteen. Siiven pituus = koukun koko pituus. 

Käännä kummankin siipikaistaleen tyveltä pari siikasta siipien väliin ja kiinnitä siipien etupuolelle. Tämä tukee siipiä oikeaan asentoon, eli hieman v-asentoon.

 

 

Leikkaa ylimääräiset tyvet edestä ja takaa. Siiven takana kannattaa siipikaistaleiden tyvet leikata viistoksi, jolloin niiden päälle sidottava runko kartioituu automaattisesti kauniisti.

 

Vie sidontalanka tasaisilla kierroksilla taakse kohtaan, jossa koukku alkaa kaareutua. 

Kiinnitä pyrstö niin, että siikaset ovat hieman harallaan. Perho istuu veden pinnalle paremmin, kun pyrstö tukee laajemmalta alueelta. 

Pyrstön pituus = koukun koko pituus (tai usein aavistuksen enemmän). 

Pyrstöön sopivan pitkää ja jäykkää materiaalia löytyy pintapehoniskan sivuilta tai suurimmista häkilähöyhenistä.

Kiinnitä runkomateriaali koukun alapuolelle tai melko alas koukun varren toiselle sivulle. 

Jos perhoon tulee kierre, kiinnitä myös se tässä vaiheessa vastaavasti, kuin runkomateriaalit.

Kiinnitys kannattaa tehdä koko rungon mitalle, niin runko pysyy tasaisena. Mitä tasaisempi pohjustus, sitä tasaisempi tulee myös varsinaisesta rungosta.

Tässä malliperhossakin hevosen häntäjouhet voi korvata siimalla, häkilähöyhenen ruodilla, riikinkukon pyrstösulan stripatulla siikasella tai vaikka dubbaamalla ohut dubbaus jotain sopivaa dubbingia.  

Kierrä runkomateriaali (malliperhossa jouhet) tiheillä kierroksilla lähelle siiven tyveä. Materiaalista riippuen tässä voi halutessaan hyödyntää penkin rotaatiota.

Jos perhoon tulee kierre, kierrä se seuraavaksi rungon päälle.

Jätä häkilöille tilaa rungon ja siiven väliin. 

  

Valitse kaksi häkilähöyhentä, joissa on saman mittaiset siikaset. 

Häkilän, eli siikasten pituus = noin 1,5 x koukun kita, joskus hieman pidempi.

Kiinnitä höyhenet niin, että niiden alapuolet (himmeät puolet) tulevat vastakkain. 

  

Kiedo häkilät yksi kerrallaan (esim. 4-5 kierrosta). Jos ensimmäisen häkilän kiertää hieman harvoilla kierroksilla, on toinen häkilä helppo kiertää edellisen väleihin. 

Kiinnitä häkilät parilla kolmella lankakierroksella ja varmista solmulla.

Pintaperhoon saa solmut vietyä häkilän juurelle puolipolvityökalulla tai vastaavalla putkella, jonka saa vaikka kuulakärkikynän kärjestä. Pyöräytä solmua tehdessä lankaa kaksi kierrosta putken ympäri, niin solmusta tulee hieman vahvempi.

 

Muutama solmu muodostaa perholle samalla pään. Sitten ei tarvita enää kuin langan katkaisu ja pään lakkaus. Huolehdi, että silmukka pysyy avoinna ja jos siihen menee lakkaa, puhdista se vaikka höyhenen ruodilla. 

***

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

Little Sky Blue

1880-luvulla perhopuolella tapahtui paljon. Koukuissa silmukat yleistyivät haastaen perinteiset guttiperukkeet. Uppoperhojen sijaan myös pintaperhot alkoivat yleistyä. Pearsall's Gossamer -langat tulivat markkinoille vuonna 1885, eli 140 vuotta sitten. Itse yhtiö aloitti toimintansa 230 vuotta sitten. Tuossa 1885-1886 vuosien aikana julkaistiin useampia hyvin merkityksellisiä perhokirjoja, joihin palataan yhä edelleen.  

Yksi vähän tuntemattomammista kirjoista oli 140 vuotta sitten ilmestynyt H.S.Hallin "Fishing, Salmon and Trout" (1885). Hall oli yksi pintaperhokalastuksen keskeisistä kehittäjistä, vaikka onkin nimenä jäänyt Halfordin jalkoihin.

Tuossa kirjassa oli kiinnostava perho The Little Sky Blue. Taivaansininen tässä yhteydessä viitannee ennemminkin taivaanharmaaseen (engl. blue dun on suomalaisittan siniharmaa). 

Runkoon Hall kertoi käyttäneensä oljenväristä silkkiä, villaa tai quill-materiaalia, mutta silkki oli toiminut parhaiten. Häkilä ja pyrstö puolestaan on honey dun -kukkoa ja siipi tavallisenharmaata siipisulkaa. Sopivan ohutta löytyy sorsien siipisulkien ihan tyveltä ja ohuemmista kohdista siipeä. Perho on hyvin yksinkertainen perus pintaperho. Samalla vaalealla vihetävänkeltaisella langalla sidotaan runko ja pää. Koukuiksi valikoitu Mustad 94842, josta väkänen on helppo litistää ennen kalastusta.

Sidontaohje perinteiselle pintaperholle löytyy täältä! 

The Little Sky Blue (Hall)

Koukku: 16-14
Lanka: oljenkeltainen sidontalanka (perinnelankana Pearsall's Gossamer nr. 2 "straw")
Pyrstö: Honey dun -kukko
Runko: Oljenkeltainen sidontalanka
Häkilä: Honey dun -kukko
Siipi: Sinisorsan siipisulka

Little Blue tai Sky Blue -nimillä tunnettu perho Alfred Ronaldsin mukaan eroaa hieman edellisestä

Sky Blue / Little Blue (Ronalds)

Koukku: 16–14
Pyrstö: sama kuin häkilä
Runko: Inkiväärinvärinen mohair johon sekoitetaan vaaleansinistä (siniharmaata) villaa tms.
Häkilä: Keltainen (tälle ei tarkempaa määritelmää, voi olla luonnonkeltainen, eli jokin dun -sävy?)
Siipi: Vaaleanharmaa/siniharmaa (Sinisorsan siipisulka)

Perhosta löytyy myös suomalainen versio, jossa blue dun lienee käännetty vaaleansiniseksi. Kokeilla kannattaa tätäkin, vaikka vaaleansininen on harvinainen väri pintaperhoissa.

Tällainen pieni sinisävyinen päivänkorennon esiaikuisen jäljitelmä Toivo Mäkisen Onkiperhoja sitomaan -kirjasta:

Little Sky-blue Dun (Toivo Mäkinen):

Koukku: 16 - 14 pintaperhokoukku
Pyrstö: vaaleansininen kukko
Runko: harmaa villa
Häkilä: vaaleansininen
Siivet: pystyyn sidotut (upright) harmaat kaistaleet esimerkiksi sorsan siipisulasta

 

 

***

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

 

Broughton Point

Broughton Point on perinteinen uppoperho tai spider-perho Englannista. Perhon synty ajoittuu noin 1830-luvulle. Markkinakaupunki Penrithissä toimiva nahkuri Broughton oli perehtynyt luontoon ja hyönteisiin. Hän harrasti perhokalastusta ja toimi perhonsitojana.

Broughton Point ei ehkä tällaisenaan erityisesti jäljittele mitään, vaan on ns. ärsykeperho, mutta sille on myös esitetty esikuvia. Perho on ollut suosittu etenkin Englannin järviseudulla ja Border countryn alueella. Yllä kuvassa on muutama versio kokoon 14 Clyde-tyylillä sidottuna T.K. Wilsonin ohjeen mukaan. 

Wilsonin mukaan perho oli erittäin kalastava, ja kuului hänen suosikkeihinsa. Hänen kokemuksensa mukaan perho toimi hyvin myös järvikalastuksessa ja taimenen ohella toimi myös harjukselle. 

Broughton Point (T.K. Wilsonin ohje)
Koukku: pieni uppoperhokoukku tai "spiderkoukku"
Lanka: sininen silkkilanka
Siipi: Vaaleanharmaata ohutta kohtaa esim. sorsan siivestä.
Kurkkuhäkilä: punainen kana
Häkilä: Musta kana
Pää:sininen lanka + kirkas lakka.

Broughton Point (perinteinen)

Runko: Viininpunainen (Claret) silkki
Häkilä: Mustaa ja punaista kanaa tai kukkoa
Siivet: Vaaleanharmaata ohutta sulkamateriaalia esim. sorsan siivestä 

 

Lähteet:

Keith Harwood: T.K. Wilson, the Life and Fancy flies of A North Country angler. Medlar Press 2024. 

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

Heckham Peckham ja sen värimuunnoksia

Tämä aloituskuvan Heckham Peckham ei ole aivan tavallisin versio, vaan se on sidottu alla olevan A.E. Salmelaisen Urhelukalastus -kirjan mallikuvan mukaan. Suurin ero on pyrstössä, normaalisti pyrstönä olisi kultafasaanin tippet. Runko on silkkiä, vaikka Heckham Peckham -perhoissa on yleensä dubattu runko. Salmelaisen kirjan perhot ovat jostain 1900-luvun aivan alkupuolelta, joten olisiko esimerkiksi joku suomalainen sitoja sitonut tällaisen villalankaversion silloin. Mene ja tiedä? A.E. Salmelaisen kirjassa Heckham Peckham kulki nimellä Heckum Peckum

 

 

Heckham Peckham perhon on kehittänyt William Murdoch, joka oli kotoisin Aberdeenistä, Scotlannista. Perho on ollut hyvin suosittu laajasti eri mantereillakin ja Suomessakin sillä on oma pitkä historiansa. 

Perhosta on huomattava määrä värimuunnoksia. Alkuperäinen runko on mitä ilmeisimmin ollut Hares Ear, joka sittemin vaihtui punaiseen hylkeeseen, villaan tms sopivaan materiaaliin. 

Punarunkoinen on yleensä pelkkä "Heckham Peckham" ja muut ovat sitten ..and... ja jokin väri. Heckham Peckham and Green, ..and Black, ...and Yellow, ...and Silver, ...and Gold ja niin edelleen. Esim Ogden Smithin luettelossa värivalikoimaa riittää (Amber, Black, Blue, Claret, Dark Claret, Green, Orange, Purple, Red ja Yellow). 

Erityisen suosittuja ovat alkuperäinen punainen sekä musta ja vihreä versio. Mustasta Heckham Peckahm -perhosta Allcockin johtajiin kuulunut A.Courtney Williams mainitsi vuonna 1949 perhokirjassaan, ettei hän lähde minnekään kalastamaan ilman ko. perhoa.

Pari Heckham Peckham perhoa Loch-tyyliin sidottuna kultaoliivilla rungolla. Heckham Peckham -perhoilla on tai on ollut oma paikkansa Britteinsaarten meritaimenperhona. Suomessa esimerkiksi koon 14 - 12 vihreärunkoinen tai punarunkoinen versio on ihan käyttökelpoinen perho harjukselle.

Heckham Peckham (perinteinen):

Koukku: 14-10 uppoperhokoukku, meritaimenelle suurempi. 

Lanka: Voi valita perhon värin mukaan, mutta musta käy aina.

Pyrstö: Kultafasaanin tippet.

Runko: Punainen villa, hyljejäljitelmä tms. dubbing tai punainen silkki. Yleensä kuitenkin dubattu runko.

Kierre: Ohut soikea hopea

Häkilä: Ruskea kukko tai kana 

Siipi: Heinäsorsan sinisen siipipeilin kärkiosaa, jossa osa kaistaleesta valkoinen.

Pää: Musta.

(Värimuunnoksissa osassa mahdollisesti myös häkilän ja kierteen väri on saattanut vaihdella, mutta pelkällä runkovärin muunnoksellakin pärjää. Esimerkiksi Ogden Smithsin ja Farlowsin luetteloiden kuvissa olevien Heckhamien häkilät ovat ruskeita.)

 

 * * *

Lähteitä:

Taff Price: "Fly Patterns, an international guide", Blandford, London 1997
 

A.Courtney Williams: "A Dictionary of Trout Flies" (IV painos, I painos vuodelta . 1949) A. & C. Black 1965. 

Ogden Smith: "The Flyfisher's illustrated Reference book" (London, 1930 -luku)

 

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

 

 

Yön kuningatar - Nattens Drottning

 

"Kysyin uudelleen. Ja odotin kuulevani jonkun satujen kauneimman nimen. Kuuntelin aistit herkimmillään ja hengitystäni pidätellen, kunnes kuun valo vaaleni ja varjot syvenivät ja tummuivat. Silloin tuli vastaus: - Yön kuningatar..." 

(Hans Lidman: Lohen silmä, 1962)

Yön kuningatar (ruots. Nattens Drottning) kuului eräkirjailija Hans Lidmanin luottoperhoihin. Perho tuli tunnetuksi sille omistetusta luvusta Lidmanin kirjassa Lohen silmä. Edellä oli lainaus, miten perho kertoi Lidmanille nimensä. 

Yllä aloituskuvassa on oletus siitä, miltä suunnilleen perho on näyttänyt. Tavisiipi on toki voinut olla voimakkaammin kuvioitua tai vaaleampaa, kuin siipeen valitsemani varsin vaaleakuvioinen tavi. Koukku on Hardy Fly hook #7.

 

Suomalaisittain punaisella häkilällä sidottuja 

Yön kuningatar -perhon versioita

 

Sitoessani aivan ensimmäisiä sidoksia tästä perhosta, kirjoitin muistiin seuraavaa: "Siinä missä vanhoja lohiperhoja voisi alkaa harrastamaan yksin niiden nimien vuoksi, on joillain taimenperhoillakin nimiä, jotka vievät mielen mennessään pohjoisen kuulaaseen kesäyöhön jonkun veden partaalle." Yön kuningatar kuulostaa juuri sellaiselta perholta, että loppukesän hämärässä sille on annettava taas mahdollisuus.

 

 

 

 

Perhon alkuperänen nimi oli Light Teal and Silver, Red Hackle. Alkuperäinen perho, josta kirjassa on mustavalkokuva, on tavisiipinen hopearunkoinen uppoperho. Kirjan kuvassa oleva malliperho näyttäisi olevan sidottu Hardy Fy hook -uppoperhokoukkuun. 

 

Perhon häkilän väritys on jättänyt pienen varan arvailulle. "Red" englanninkielisessä perhokirjallisuudessa on joko punaruskea tai punainen. Esimerkiksi Teal, Silver and Scarlet olisi tässä mielessä helpompi. Kirjassaan Lidman mainitsee perhon valmistajaksi Hardyn, joten ruskeahäkiläinen on varmastikin se oikea. Se, minkä verran olen päässyt näkemään perhosta kuvia, suomalaiset versiot perhosta ovat olleet yleisemmin punahäkiläisiä W.Aunesluoman reseptin mukaisesti (tästä lisää alempana).

 

 

Ruskeahäkiläinen lienee lähempänä alkuperäistä. 

Punahäkiläisiä on sidottu ainakin Suomessa. 

Pieniin perhoihin helpot rullasiivet ovat ihan sopivia.

 

 

Lidmanin tarinassa kuitenkin perhossa "loistaa valkeaa punaista ja hopeaa", joten punahäkiläinen versio lienee ihan yhtä oikea kuin punaruskeahäkiläinenkin. Tosin tarinassa perhon pyrstössä häivähtää punaista. 

 

Hieman samantapainen väritys, kuin Light Teal Silver and Red Hackle -perhossa, on myös esimerkiksi Ogden Smithin "Teal Silver and Claret" -perhossa. 

 

Myös perhon nimen sanaa "Light" -voi miettiä. Lidmanin kirjan mustavalkokuvassa koko perho on olemukseltaan hyvin vaalea, tosin se on kuvattu tummaa taustaa vasten. Vaalea viitannee vaaleampaan tavin höyheneen vai vain perhon yleiseen vaaleuteen hopearunkoineen. 

Perhosta ja sen värityksestä on kiinnostava keskustelu kuvineen Perhokalastajat.net -palstalla.

 

Yön Kuningatar

Koukku: esim. koko 14 - 10 uppoperhokoukku
Pyrstö: Kultafasaanin tippet
Runko: Hopea
Kierre: soikea hopea
Häkilä: punaruskea tai punainen kukko tai kana
Siipi: tavin raidallinen rintahöyhen, (vaalea)

 

Yön kuningatar- Walter Aunesluoman mallilla

Walter Aunesluoman kirjasta Perhokalastus - perhot ja perhonsidonta (1973) löytyy Yön Kuningatar perhosta pintaperhoversio. Kirjassa on esitelty varsin pitkät rivit tavisiipisiä perhoja, eli Teal -sarjaa, joille kirjailija antoi suomalaiset nimet, "kultatavi", "harmaatavi" ja niin edelleen. 

Yön kunigatar on mainittu Teal-sarjaa esittelevästä listasta viimeisenä ja omalla selitteellään lisättynä: "...pintaperhona, joka on sidottu koukkuun 14 - 16, sopii yökalastukseen Lapissa". Aunesluoman perhossa häkilän väri on ihan selkosuomella "punainen".

Teal-sarjaa ei mitenkään yleisesti ole sidottu pintaperhoiksi, joten Aunesluoman mainitsema Yön Kuningatar on hieno pieni ja ehkä myös suomalainen poikkeus vanhassa sarjassa.

 

Vuonna 2017 värjäsin ruskeaa häkilää punaisella

saadakseni perhoon voimakkaamman punaruskean värin

 

 

 

Lähteet:

Ogden Smith: "The Flyfisher's illustrated Reference book" (London, 1930 -luku) 

Anssi Uitti: "Mustanjoen perhoja", Metsästys ja Kalastus joulukuu 1998, julkaistu Perhokalastajat.net, keskustelu Yön kuningattaresta "pintaperhoja valmistuu" -osiossa (20.3.2017): https://perhokalastajat.net/keskustelu/viewtopic.php?p=534244#p534244

Walter Aunesluoma: "Perhokalastus, perhot ja perhonsidonta", WSOY Helsinki 1973

 

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

Blae and Black

 

 

Irlantilaisen juhlapäivän, Pyhän Patrikin -päivän (17.3.), tuntumassa ajattelin lisätä blogiini hyvin perinteisenä irlantilaisena uppoperhona pidetyn "perusmustan" Blae and Black.

 

Perhon alkuperästä on kuitenkin vuosien aikana käyty keskustelua, kun sana Blae on Scotlannista tarkoittaen perusharmaata väriä. Tästä syystä oletus perhon alkuperästä eri lähteissä vaihtelee. Perho on väreiltään ja malleiltaan niin perusperho, että vastaavia olisi voinut parhaimmillaan syntyä toistaan tietämättäänkin eri sitojilla.

Joka tapauksessa perho on ollut laajasti tunnettu ja käytetty perho koko Britteinsaarilla, ja yhäkin käytössä. Perho kalastaa pienempänä versiona normaalina uppoperhona, mutta siitä on myös suurempia sidoksia meritaimenelle. Perho on kulkenut myös nimellä Duck Fly.

Blae and Black

 

Koukku: 8 - 14 uppoperhokoukku

Lanka: Musta

Pyrstö: kultafasaanin tippet

Kierre: hopeatinseli (yleensä soikea hopea)

Runko: Musta silkki

Häkilä: Musta kana tai kukko

Siipi: Harmaa sorsan siipisulka

 

 

Perho on kuin siivellinen versio Black Pennell -perhosta (kuvassa) 

 

 Useita irlantilaisia perhoja on höystetty sidotuilla fasaanijaloilla. 

Punertavilla jaloilla Blae and Black toimii bibiojäljitelmänä.

 

 

Muutama sidos lohikoukkuun vuodelta 2015
 

 

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

 

 

 

 

Watson's Fancy

Perinteinen levysiipinen uppoperho Watson’s Fancy on scotlantilaisen Donald Watsonin käsialaa. Perho ei varsinaisesti varmastikaan pyrkinyt jäljittelemään mitään erityistä hyönteistä. Jos esikuvia haluaisi etsiä luonnosta, ehkä irlantilaistyylisten bibio-perhojen tapaan karvasääsket voisivat olla lähimpiä jäljittelykohteita. Kukaan ei kuitenkaan tarkalleen tiedä, mitä Watson mietti perhoa suunnitellessaan.
 

Watson’s Fancy perhon värimaailma on vastaavaa, kuin Juutuan yö -perhossa, mustaa ja punaista. Punamustille perhoille on monen perhokalastajan rasioissa omat paikkansa milloin streamerina, uppoperhona kuin lohiperhonakin.

Perho on peräisin ainakin jo 1900-luvun aivan alkupuolelta. Se on ollut tunnettu perho jo 1920-luvulla, jolloin se ikuistettiin muiden muassa W:m Walleniuksen Urheilukalastajan käsikirjan kuvatauluun nimellä Watson’s Faney. Suomalaisittain kiinnostavaa on myös se, että perho mainittiin Ogden Smiths:n The Flyfisher’s illustrated Reference Book:issa Suomeen suositelluissa perhoissa. On vaikeaa tietää, kuinka suosittu perho eri aikoina on ollut Suomessa. Sen sijaan Scotlannissa ja Irlannissa se on ollut yleinen perhomalli.
 

 

Perhosta on jonkin verran eri variaatioita lähinnä runkomateriaalien osalta; joko dubatulla tai runkosilkistä sidotulla rungolla, joka kuitenkin aina jakaantuu kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan punaista ja mustaa. Tavalliseen tapaan vanhoissa perhoissa ohjeesta riippuen kierre on ollut vaihtelevasti joko kultaa tai hopeaa ja joko metallilankaa tai soikeaa tinseliä.

 

Vanhoissa Hardyn luetteloissa (kuva yllä) perhon viidakkokukkoposket on korvattu pienellä kaistaleella valkokärkistä sorsan siipipeilisulkaa. Ylempänä kuvassa nairobilaisessa valmisperhossa puolestaan posket ovat helmikanaa. Nämä ovat helppoja tapoja tehdä perhoista Cites-materiaalivapaita kalastusperhoja.

Watson’s Fancy

Koukku: Uppoperhokoukku esim. kokoa 6 – 12
Lanka: Musta
Pyrstö: Kultafasaanin töyhtö
Kierre: Kulta- tai hopealanka tai soikea tinseli
Runko: ½ punainen ja ½ musta silkki tai dubbing
Häkilä: Musta kana tai kukko
Siipi: Kaistaleet mustaa ankan siipisulkaa, jonka sivuille vaaleakärkiset "posket" viidakkokukkojäljitelmäksi
Pää: Musta
 

 

Lähteitä: 

Tom stewart: Two hudred Popular Flies and how to tie them (1979). 

A.Courtney Williams: A Dictionary of Trout Flies (1949).  

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta