Nalle Puh, Honey Puh ja Dark Puh

Suomen kansallisperho Nalle Puh ja sen kaksi sisarusta Dark Puh ja Honey Puh ovat Simo Lumpeen käsialaa. Perhojen alku on sijoittuu 1960-luvulle Nuorttijoelle. 

Urheilukalastus-lehden numerossa 3/1970 Lumme kertoo, kuinka hyvin valikoiville kaloille, jotka tavoittelivat tummaa vesiperhosta, Lumpeen perhovalikoima tuotti pettymyksen; erittäin rikkonaisen veden päällä perhot eivät toimineet riittävästi.

Lumme päätti ratkaista asian ja kehittää kunnolla häkilöidyn ja kelluntaöljyä imevän dubatun rungon omavan perhon asiaa auttamaan. Aluksi siipi oli oravaa ja sidottu pystyyn, esittäen veteen tuikkivaa munivaa vesiperhosnaarasta. Oravasiipi ei kuitenkaan toiminut halutulla tavalla. 

Lumme oli saanut pohjoisessa käydessään palasia erisävyisiä karhunkarvapaloja ja näistä syntyi siipi, jossa oli tarpeeksi eloa ja siipi piti myös muotonsa. Lisäksi materiaali oli läpikuultavaa. Siitäpä siis siipi. Samaan aikaan, kun Lumme kehitti pintaperhosarjaansa, hän kehitti myös uppoperhosarjan samoihin sävyihin. 

"...Tältä pohjalta kehitin oman jäljitelmäni: runko oranssin, keltaisen ja vaaleanruskean sekoitusta, siivet lämminsävyistä täplikästä kallkkunaa, runko- ja kaulahäkilät punaruskeaa kukkoa. Tämä "Orange sedgeksi" nimittämäni sidos osoittautui heti erittäin hyväksi, ja niinpä siirsin sen värisävyt karhunkarvasiipiseen kuivaperhooni." 

Lumme halusi jäljitellä perhoillaan kolmea eri vesiperhoslajia tai väriä, tummaa, kellanoranssia ja vaaleaa. Näin sitten syntyi perhokolmikko, joista tunnetuimman nimeksi hän lainasi Milnen lastenkirjasta Nalle Puhin.

"Nalle Puhin ohella olen kuivaperhona käyttänyt varsinkin alkukesästä vaaleampaa sidosta, Honey Puhia, jonka runko on vaaleaa kermankeltaisen ja ruskean sekoitusta, lisänä hivenen vihreää, ja häkilät "ginger"-sävyistä kukkoa. Kolmantena kuivaperhosarjassa on ilta- ja yöongintaan tarkoitettu tumma muunnos, Dark Puh, runko mustanruskea, häkilät mustat ja siivet mustanruskeaa karhua," 

Karhu on monin tavoin suojattu ja karhunkarvan myynti on tarkoin säänneltyä (Cites), joten nykyisin lähes poikkeuksetta siivet sidotaan muista materiaaleista, kuten polypropyleeninauhasta. Itse asiassa tämä on myös Lumpeen oman toiveen mukaista.

"Kun tuttavani ovat tiedustelleet minulta ohjeita Nalle Puhin sitomiseksi, olen usein sanonut, että ensin täytyy ostaa karhunkierros. Kun en missään missään tapauksessa halua, että nallekantamme ainakaan tällaisesta syystä harvenisi, olen vaihtoehtona siipimateriaaliksi esittänyt peuran- ja varsinkin vasikanhäntää, josta löytyy liki pitäen samanlaista pörröisyyttä, ei tosin valitettavasti läpikuultavuutta.

 

 

Kaksi korvaavaa materiaalia, jotka itselläni ovat käytössä, ovat polypropyleenilanka ja villisian karva. Propyleenilankana olen käyttänyt sopivan väristä dapping-siimaksi tarkoitettua lankaa, mutta monet erilaiset polypropyleenilangat sopivat siipiin. Vaaleammat tai valkoiset polypropyleenisiivet näkyvät kalastajalle kauempaakin. 

 

Villisian karva on läpikuultavaa ja pohjavilla hyvin kiharaa, joten sillä voi huoleti korvata karhun. Toisin kuin karhunkarvaa, villisian karvapaloja saa perhotarvikeliikkeistä kohtalaisen hyvin. Euroopassa on joitain maiden välisiä rajoituksia villisikatuotteiden vientiin afrikkalaisen sikarutton leviämisen estämiseksi, jotka toki on otettava asianmukaisesti huomioon. 

Nyppimällä pois jäykimpiä harjaksia, ja jättäen muutaman ohuemman harjaksen tukemaan siipeä, karvasta saa sidottua oivallisia siipiä, jotka ovat myös kestäneet kalastusta kiitettävästi.

Siipi kannattaa olla suunnilleen kohdassa 1/3 koukun varresta, jolloin perho ei kellahda vedessä siiven painamana nenälleen. Yllä kuvassa siipi on suunnilleen 1/3 koukun varren mitasta ja sidontalanka roikkuu takana suunnilleen kohdassa 1/3 koukun varresta. Siipi voi olla tuosta myös aavistuksen lähempänä silmukkaa, kunhan etuhäkilä ja pää mahtuvat kunnolla.

 

 

Villisikasiivet tuettuna muutamalla lankakierroksella siipien tyvelle kohtalaiseen V-asentoon. Siivestä voi poistaa ylimääräisiä paksuja jouhia ja jättää vain muutaman tukemaan siipeä. Sopivan "karkeuden" tuntee painamalla siipeä yläpuolelta, miten se antaa periksi painamiselle.

 

Sidoinpa joitain Nalle-muunnoksia kirkkaan oranssillakin villisikasiivellä ja oranssilla rungolla ärsykeperhoksi, jotka näkyvät kauas. Jokunen kala näilläkin sitten on tullut. 

Huomaa, että tässä jo vähän vanhemmassa kuvassa nallen siipi on aavistuksen liian edessä ja on eteen päin kallellaan.

 

 

Lumme sitoi Nalle-sarjan väreillä uppoperhoja ja karhusiipisiä pintaperhoja. Etenkin Nalle Puhin oranssinkeltainen dubbingseos sopii moneen muuhunkin perhoon. Oma suosikkini on Nalle Puhin värinen klinkki, jossa rungon etuosaan (thorax) tulee hieman tummempaa dubbinkia, ja muuten värit ovat suoraan Nalle Puhista. Tämä klinkki on saanut kalasteluissani peliaikaa paljonkin.

 

 

Nalle Puhin sidontaohjeita on paljon, joten en sisällytä tähän juttuun erillistä ohjetta. Itse opettelin ensimmäisiä Puheja sitomaan kuvan kirjasta, jossa on hyvät vaihe-vaiheelta -ohjeet ja lisäksi komea kuva Nallesta heti kirjan kannessa.

Myöhemmin Nalle Puh äänestettiin kansallisperhoksi. Äänestykseen oli valittu kymmenen perhoa, joista 9 oli levysiipisiä lohi- ja taimenperhoja, kuten Kummeli, Juutuan yö, Huopana ja Morottaja. Seassa oli yksi pintaperho, joka päätyi äänestyksen voittajaksi. Nallesta tuli sen myötä kansallisperho, jonka maine ei ole himmennyt vuosikymmenten aikana.

 

Perhoreseptit:

Oheisissa resepteissä mainitsen joitain valmiita dubbinseoksia lähinnä värimalliksi, mitään kaupallista yhteistyötä ei kuulu tähän postaukseen tai blogiin. Yksi perinteinen dubbinmateriaali Nalle-sarjaan on ollut hylkeen karva, jolle on paljonkin paremmin kelluvia dubbinmateriaaleja tarjolla. Kuvissa näkyvät värisävyt eivät välttämättä vastaa tarkasti alkuperäisiä Lumpeen dubbinkeja.

 Nalle Puh

Pintaperhokoukku esim. kokoa 14-8  (kevyt, pitkävartinen esim 1xl, 

myös suurempia kokoja kannattaa sitoa)

Lanka: oranssi, ruskea tms.

Siivet: keskiruskea tai vaaleanruskea polypropyleenilanka/sopiva karva

Kierre: ohut kultalanka tai soikea tinseli 

 

Dubbing: oranssia ja keltaista dubbingmateriaalia + 

jäniksen vaaleanruskeaa naamakarvaa 

tai esimerkiksi 

Frankie McPhillips Traditional Irish Dubbing 

väri "Golden olive".

 

Runkohäkilä ja etuhäkilä: Ruskea pintaperhokukko, 

edessä aavistuksen pidempi häkilä, kuin runkohäkilä.

 

Honey Puh

Pintaperhokoukku esim. kokoa 14-8  (kevyt, pitkävartinen esim 1xl, 

myös suurempia kokoja kannattaa sitoa)

Lanka: oranssi, ruskea tms.

Siivet: vaaleanruskea/kermanvärinen polypropyleeni/sopiva karva

Kierre: ohut kultalanka tai soikea tinseli

Dubbing: Seos kermanvalkoista ja ruskeaa sekä hivenen vihreää 

dubbinmateriaalia tai esimerkiksi 

Frankie McPhillips Traditional Irish Dubbing 

väri "Natural Mayfly", 

johon sekoitetaan hieman vihreää dubbinkia. 

Häkilät: Inkiväärinvärinen kukko 

 

Dark Puh

Pintaperhokoukku esim. kokoa 14-8  (kevyt, pitkävartinen esim 1xl, 

myös suurempia kokoja kannattaa sitoa)

Lanka: ruskea, musta tms.

Siivet: tummanruskea polypropyleenilanka/sopiva karva

Kierre: ohut kultalanka tai soikea tinseli

Dubbing: Sekoitus mustaa ja ruskeaa dubbingmateriaalia

tai esimerkiksi Frankie McPhillips 

Traditional Irish Dubbing väri "Dark sedge brown"

 

Häkilät: Musta kukko.

 

 

Mallikuvien väkäselliset Nallet ovat lainassa tästä tekemästäni perhotaulusta.

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

Irishman

 

Irishman -uppoperho on nimensä mukaisesti olemukseltaan varsin tyypillinen irlantilaisperho, jossa vihreä väri ei ainakaan vähennä irlantilaisuutta. Hela ja jatke ovat osa useampaa perinteistä irlantilaisperhoa. En ole kuitenkaan löytänyt tätä perhoa mistään muualta, kuin Alex Martinin kuvastoista 1900-luvun alkupuolelta. Perholle en myöskään ole löytänyt varsinaista reseptiä mistään. 

 

Irishman perhoja eri koukkuihin sidottuna.

Perhoa voisi verrata perhoihin Mallard and Green ja Green olive, joista jälkimmäistä etenkin on sidottu irkkutyyliin kultafasaanipyrstöllä ja vihreänoliivilla rungolla ja kultakierteellä.

Joka tapauksessa perho on sellainen, että päätin sitoa siitä versioita omiinkin kalastusrasioihini. Miksipä perho, joka säilyi useamman vuosikymmenen Alex Martinin kuvastoissa, ei toimisi enää nykyään. Tälle ajatukselle sainkin heti samana iltapäivänä vahvistuksen, kun koeuittoreissulta lähti kirjolohi kotiin tuomisiksi.

 

 

The Irishman  (resepti luettelon kuvan perusteella)

Koukku: uppoperhokoukku #14-8 (Reseptikuvan perhossa Ahrex FW541 #8, aloituskuvassa Ahrex FW582 #8)

Sidontalanka: ruskea tai musta

Hela: hopea/kulta 

Jatke: keltainen silkki

Pyrstö: Kapeat kaistaleet keltainen ja punainen hanhi / kultafasaanin töyhtö + punainen hanhi

Kierre: kulta/hopea (sama kuin hela)

Runko: Vihreä, Kelly Green tai sopiva haalistuneenvihreä dubbing. (Kuvan perhossa teal green -väri)

Häkilä: Musta

Siipi: Ruskea mallard. Siipi sidotaan viikaamalla (folded wing)

 

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

Rantahämähäkki eli Raitarantuli (Dolomedes fimbriatus, Raft spider)

 

Kauniina kesäpäivänä rantatöyräs kahisi, kun kirjolohi hyppäsi suoraan heinikkoon. Mitä se sieltä oikein tavoitteli? Vaikeaa tietää? Siniset neidonkorennot, monetkin eri hyönteiset ja myös veden pinnalla liikkuvat rantahämähäkit ja rantaheinikoissa saalistavat muut hämähäkit olivat ainakin nähtävillä olevia mahdollisia kirjolohen kiinnostuksen kohteita. Rannalla iso hämähäkki jolla on valkoiset ja ruskea raita selässä, on helposti havaittava eläin myös kalastajalle.

 

Muistin myöhemmin kalastuskauden jo päätyttyä nuo rannan kahinat ja hämähäkit ja päätin tehdä rantaraitulista jäljitelmän. Kyseessä on kookas hämähäkki, joka ei kudo verkkoa vaan saalistaa jopa pieniä kaloja ja nuijapäitä ravinnokseen. Se siis liikkuu ihan vapaaehtoisesti veden pinnalla ja äärellä.

Seuraavana kesänä perho, joka sai nimen Rantahämähäkki, pääsi koeuitolle. Ensimmäisellä uittokerralla jouduin hätistelemään pääskysiä, jotka yrittivät siepata veden pinnasta hämähäkkisidoksiani. Myös kalat kiinnostuivat hämähäkeistä. 

 

 

Nyt parin aktiivisen "hämähäkkikesän" jälkeen on todettava, että perho on toiminut paremmin, kuin uskalsin toivoa. Viimeksi tänään rantahämähäkki sai varsin paljon huomiota kaloilta ja toi haaviinkin kaloja, vaikka päivä oli muutoin vähän vaikeampi kalastuspäivä. Saaliiksi otetun kalan vatsassa oli hyvin pieniä, 3-4 mm kokoisia, koppakuoriaisia ja muita hyönteisiä.

Iso hämähäkki on ilmeisesti ravintoa, joka kannattaa hotkaista talteen, vaikka olisi kuinka keskittynyt syömään pientä huttua. Rantahämähäkki on antanut kirjolohen lisäksi monessa eri vesistössä mm. harjusta ja muuta kalaa. Tarkempi juttu Rantahämähäkki -perhosta löytyy Perhokalastus -lehden numerossa 4/2022.

Kalastus rantahämähäkillä on helpoimmillaan rauhallista pintaperhokalastusta; heitetään perho veteen ja odotetaan kalan tärppiä. Pieni perhon heilautus voi edistää joskus tärppiä, joskus kala on tärpännyt, kun olen uittanut perhoa, kuin se olisi pintakalvossa rantaa kohti kulkeva hämähäkki. Iso pitkäjalkainen perho näkyy kaloille ja aiheuttaa usein reaktioita. Iso pintaperho sietää melko paksunkin perukkeen; esimerkiksi 0.18 on toiminut hyvin. Aremmille kaloille peruketta voi pidentää.

Perho kelluu foamirungon varassa. Olen silti rasvannut perhot Kinkillä tai vastaavilla kellunta-aineilla, jotta jalat myös pysyvät pintakalvossa esikuvansa mukaisesti.

Kuvassa hämähäkkejä, bibioita, malluaisia ja toukkia rantahämähäkkiin haksahtaneen kirjolohen syönnöksissä

Rantahämähäkin alkuperäinen jalkamateriaali on emun vartalohöyhenen pitkät siikaset (höyhen, jossa on 2-3 cm pitkät siikaset). Emua tarhataan, mutta sen höyheniä on erittäin vähän saatavilla perhomateriaaliksi. Omatkin emuni olivat peräisin vuosien takaa emutarhalta, josta sain keräillä maahan pudonneita höyheniä. Emun höyhenissä latvaosan jäykät siikaset ovat parhaita hämähäkkeihin. 

Emun siikaset voi korvata esim. urosfasaanin pyrstösulan pitkillä siikasilla. Silloin häkilän kietominen laskuvarjohäkilänä ei onnistu, vaan jalat sidotaan nippuina kummallekin sivulle ja levitetään sitomalla harottamaan hämähäkin ympärille.

 

Yllä kuvassa olevien perhojen jalat ovat melkein minimimittaisia ja varsin pehmeitä, näilläkin on silti tullut kaloja. Aloituskuvassa mitoitus ja materiaali ovat hyvät ja sitäkin pidempijalkaiset hämähäkit ovat herättäneet kalojen kiinnostusta.

 

Huomioi perhoa sitoessa, että hämähäkin ruumis on melko pitkä ja kapea. Foamista ei kuitenkaan kannata tehdä liian korkeaa ja kapeaa ruumista, jolloin vaarana on, että perho kelluu kyljellään. Valkoinen ja ruskea foamiraita ovat käytönnössä vain perhon näkymisen vuoksi, kalastavuus on hyvä ilman selän raitojakin.

 

Rantahämähäkin sitominen

 

Rantahämähäkki
Koukku: Suoravartinen pintaperhokoukku koko 10 (esim. Mustad R50X-94845 tai TMC 900BL)
Lanka: Musta tai ruskea
Foamit: Alle n. 5-6 mm leveä perää kohti kapeneva kaistale mustaa /ruskeaa 3-5 mm foamilevyä sekä selän raidoiksi kapeammat kaistaleet valkoista ja ruskeaa hyvin ohutta foamilevyä. Pelkkä ruskea tai musta n. 5 mm foami käy myös. Valkoinen raita lisääperhon näkyvyyttä.
Runkoon alle: Ruskea strutsi tai ruskea pintaperhodubbing.
Häkilä: Emun vartalohöyhen tai vastaava, jossa tarpeeksi pitkät siikaset (2 – 3 cm) tai fasaanin pyrstösulan pitkiä siikasia.  
 

 

1. Aloita sidonta pohjustamalla koukku ja kiinnittämällä foamit koukun perälle. Vie kiinnitys melko pitkälle koukun mutkaan. Kiinnitä ruskea strutsin siikanen ja kierrä siitä alusrunko perholle.

 

2. Käännä foamit takaruumiiksi ja kiinnitä vähän koukun keskikohdasta eteenpäin yksi foami kerrallaan hämähäkin takaruumiiksi ja sen raidoiksi. Foamien väleihin kannattaa laittaa pieni pisara pikaliimaa perhon kestävyyden parantamiseksi. Rantaraitulissa on kaksi kapeaa valkoista raitaa ja niiden välissä leveämpi ruskea raita. Sidon silti valkoisen foamin päällimmäiseksi perhon näkyvyyden parantamiseksi.

 

3. Katkaise foamit kuvan mukaisesti niin, että paksusta runkofoamista jää tolppa laskuvarohäkilätyyliin sidottavalle emuhäkilälle. Myös valkoista foamia voi jättää tolpaksi lisäämään näkyvyyttä.

 

4. Kiinnitä emun höyhen kuvan mukaisesti tolpan etupuolelle. Sidontakohta muodstaa samalla perholle eturuumista ja päätä.
 

 

5. Kierrä emun höyhenestä noin 1 - 2 kierros häkilää, niin, että se muodostaa tasaisen harvan häkilän koko perhon ympärille. Voit häkilää kiertäessä pitää perhon alapuolen itseesi päin, niin näet, että jalat levittyvät tasaisesti.

6. Kiinnitä häkilä perhon silmukan tuntumaan, päättele perho, katkaise lanka ja lakkaa perhon pääosa perhon alapuolelta. Katkaise tolppa haluamaasi mittaan, se toimii samalla hämähäkin eturuumiina ja päänä.

Jalat voi sitoa esimerkiksi fasaanin pyrstösulasta kuvan mukaisesti: kiinnitetään perhon sivuille siikaset niiden keskivaiheilta

ja sitten revitään tyvet "auki", eli siikasten tyvet irti sulan ruodista. Varmista, että jalkoja tulee perhon ympärille tasaisesti, myös perhon eteen.

Monenlaisia muitakin hämähäkkejä kannattaa jäljitellä. Hämähäkkejä on käytännössä kaikkialla ja varsin usein ne päätyvät myös veteen kalojen silmäiltäviksi.

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

Kesän yöperhoja ja kesäillan valssit

"Yöperho"

 

Aikainen aurinko herätti ja lupaili kesää. Istuin sidontapenkin äärelle aamukahvikupin kanssa. Päädyin sitomaan pidempään mielessä pyörineen iltayön kalastukseen ajatellun perhon, jossa olisi pyrstönä kimppu erivärisiä kukon häkilän siikasia.

Tällaisia perhoja ajatuksesta sitten syntyi. Perhoja ei ole varsinaisesti nimetty, puhuttelen niitä vain "yöperhoina" ja "jonkinlaisina kesäillan valsseina".

Yöperho (aloituskuva)

Koukku: Hanak 280 #8

Lanka: Musta shreer 14/0 tai vastaava

Perä: Litteä hopea

Pyrstö: Kimppu kukon häkilän siikasia, värit: sininen, punainen oranssi ja vihreä

Kierre: ohut soikea hopea

Runko: Musta silkki

Häkilä: Vihreä kukko

Siipi: Kaistaleet mustaa ankan siipisulkaa ja sivuilla naitettuna levynä keltainen, oranssi, punainen ja sininen hanhi. 2-3 siikasta kutakin väriä.

Pää: Musta

Tein perhosta myös runkohäkilöityjä versioita ("kesäillan valssit"). Kokeilin sitoa oranssilla langalla, mutta se ei ollut oikein hyvä ajatus, pää oli niin läpikuultava, että siitä ei saanut siistiä lakkaamalla, tai pään kokoa olisi pitänyt kasvattaa useammilla lankakierroksilla. Mustan silkin alla musta lanka on toki myös hyvin perusteltu. 

 

Perhot olivat kuten edellä reseptissä, mutta sidoin joitain värivaihtoehtoja:

"Aamuperho"

Pyrstöjä: Sininen, oliivi, oranssi ja vihreä tai oranssi, punainen, vihreä ja keltainen

Runko: vaaleanvihreä silkki

Runkohäkilä: vihreä kukko

Etuhäkilä: Oranssi kukko

Siipi: Kultafasaanin ruskeakuvioista siipisulkaa ja sen sivuilla sininen oranssi ja punainen kaistale hanhea, tai kultafasaanin siiven tummaa metallinhohtoista sulkaa ja sivuille vihreä oranssi ja sininen kaistale hanhea.

"Kesäillan valssi"

Aika sitten näyttää, tuliko perhoista kesäyön vai ihan jonkun muun ajankohdan perhoja.

 

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta

  

 

 

 

Jouluperhoja uistinkalastajalle

 

Tämä tarina alkoi muutama vuosi sitten, kun pohdiskelin joululahjoja tuttavilleni. Mietin, kenelle kaikille voisin antaa jotain perhopenkissä syntynyttä lahjaksi. Silloin pompsahti mieleeni sukulaiseni, joka oli saanut perhoja lahjaksi varmaan siitä asti, kuin olin perhoja sitonut. Edelleenkään hän ei kalasta perhoilla, vaan laajasti monilla muilla kalastustavoilla. Muistin erään kesäisen illan varastoa siivoillessamme, kun hän otti esiin rasian, jossa oli sidos poikineen: ”Täällä on näitä sinun sitomia perhoja. Hienoja ovat.” No niin. Olipas niitä tosiaan kertynyt. Ehkä tänä jouluna jotain muuta sitten.

Allcockin ja Weberin kuluneita kuvastoja selaillessa vastaan tuli useita perhoja, jotka oli kiinnitetty lipan perään; lippaperhoja tai perholippoja. Kävin tutkimassa omat uistinrasiani, millaisia perhoja nykyaikaisempien lippojen koukuissa oli. Monet olivat lähinnä pelkkiä häkilöitä iskupisteenä lipan perässä. Helppoa, halpaa ja nopeaa, ja varmasti myös toimivaakin.

Vanhat perholipat puolestaan olivat ensisijaisesti perhoja, jopa klassisia lohiperhoja, joiden eteen kiinnitettiin lippa. Lippa saattoi olla metallia tai helmiäistä. Hankin malliksi ja sain lahjaksikin muutamia vanhoja lippaperhoja. mitä hienoimmat perhot olivat saaneet jatkeekseen kuparisen lipan. Ehkä tässä olisi seuraava jouluperhojen idea. Voisinkin sitoa muutaman perhon yksihaaraisiin suurisilmäisiin uistinkoukkuihin, joita sitten voisi vaihtaa haluamiinsa uistimiin. Yksihaaraisten ja väkäsettömien yleistyminen uistimissa on ollut ihan tervetullutta kehitystä. sopivia suurisilmäisiä koukkuja on paljonkin ja silmukkaa on sekä vaaka, että pystysuunnassa. 

 

Vanhoissa lippaperhoissa koukku oli usein ihan normaali suorasilmäinen perhokoukku, kun perhon kiinnitys tapahtui suoraan lipan rautalankaan ilman uistinrengasta. Vaapun perässä punertava tai oranssi perho mallaisi kalan pyrstöä. Toimisiko tinseli tai streameri kumikalalipan korvaajana, vai olisiko kalastuksen tuloksena lippaan kietoutunut karvamytty?

Samalla keksin muutakin, mitä perhomateriaaleista voisi kehitellä joululahjoiksi. Nuorelle onkimiehelle voisin tehdä kilpakohoja ankan siipisulan ruodista. Siiman kiinnikkeet saa putkiperho-osaston silikoniletkuista. Pilkkivälle tuttavalle lahjaksi pilkkiperhoja. siinäpä sitä olisi, käsintehtyä käyttötavaraa perhopenkistä tai ainakin sen vierestä.

Mukavaa joulukuuta kaikille!

 

 * * *

Lisää perhoja löydät blogin perhohakemistosta